Veneilemassa

Nyt kun taalla sataa ihan taivaan taydelta ja ukkostaa, on ihan hyva mun mielesta keskittya paivittamaan mun Phuket-muistoja. Taalla on elama alkanut asettua sellaiseen tuttuun ja turvalliseen tyonhaku-netissa roikkumis-kavereiden tapaaminen- ylensyontikanavaan ettei edes hirveaasti kuvia tule otettua. Mun kamerasat on siis tyhjentynyt jo kaikki omat kuvat ja kaikki ne muut kivat on miehen iphonella, joita en ikina muista ladata tietokoneelleni asti.

 Mullahan oli Phuketissa viela pari viikkoa sellaista haahuiluaikaa, etten oikein tiennyt mihin pain sita menisi. Ekaksi lahdin sinne saarille ja sen jalkeen olin viela viikon Phuketissa ennen kuin paatin, etta nyt voisi olla aika hyva hetki buukata se halppislento Australiaan. Hengailin tiheaan niiden parin kaverin kanssa joihin tutustuin meidan paattikurssilla enka paljoakaan jaksanut kaveerata muiden matkailijoiden kanssa mita nyt valilla jutustelin jonkun kanssa meidan hostellissa. En taida edelleenkaan tajuta ihan taysin yksinmatkaamisen ihanuutta, musta tuntuisi tosi raskaalta olla tutustumassa uusiin ihmisiin koko ajan. Olin siis enemman kuin iloinen, etta meidan luokan toisesta tytosta tuli hyva kaverini ja parin pojankin kanssa juttu luisti.

 Kaksi kaveriani jatkoivat kurssien suoritusta meidan koululla ja aloittivat purjehduskurssin. Piankos myos Ella oli siella "tyoharjoittelijana" eli ruskettumassa purjehdusveneen nokassa silla valin kun toiset kaansivat purjetta ja suuntaa hiki valuen. Vahan pidin moottorikeppia janassa valilla.

 Mulla ei ollut mitaan valittamista, aurinko paistoi, olin jo paattanyt etta nyt voisi lahtea taalta seuraavaan paikkaan kun tyonetsinta osoittautui no, ennen aikaiseksi. Lauantaina kaytiin viimeisella, opettajan omalla purjehdusveneella, paivareissulla, illalla biletettiin ankarasti, kaytiin kuutamouinnilla meressa kaverin kaa ja nukuttiin hytisten sadeviittoihin kaariytyneina rantatuoleissa. Sunnuntaina kurvailtiin skodalla puolen tunnin matka kotiin, napyttelin viisumihakemuksen menemaan, illalla sain myontavan vastauksen, ostin lentolipun ja maanantai-iltana olin Sydneyn koneessa. Nain napparastikin voi matkustaminen joskus menna...

Meidan lauantain paivaretki oli kuitenkin tosi mahtava. Mina harjoittelin stewardess-rooliani ja jarjestin lounaan. Muut purjehti ja mina lojuin nokassa.

"Mika se onkaan nimeltaan, se aina veneen nokassa sijaitseva merenneidon nakoinen patsas?"

mina: "Ella?"  Paivan naurut.

Lounas tauolla pysahdyttiin myos eraaseen rantaan ja kaytiin pulikoimassa. Nyt on hyva muistella, mutta silloin oli mielettoman kuuma! Hiki vaan valui ja kannella odotti, etta paasisi loikkaamaan veteen. Mun snorkkeli on valitettavasti havinnyt jonnekin ihan muualle kuin mun matkalaukkuun joten vedenalaisesta elamasta on vahan havaintoja. Onneksi oli sentaan mielettoman hyva seura ja mun hommaamat Oreo-keksit.

Tiedat ettei olla enaa Thaimaassa kun...

- Ruokaa saa ilman, etta se olisi tosi tulista tai erillista maustekastikepussia

- Vessapaperin saa heittaa ponttoon! Eika ponton vieressa ole edes erillista vesiastiaa
- Hanasta tulevaa vetta saa oikeasti juoda
- Tiet nayttaa tosi oudoilta: niilla kulkee vain autoja
- Liikenne kay edelleen vasemmalla puolella, mutta sujuu sulassa sovussa eika kukaan ajaa omaa kaistaasi vaaraan suuntaan eli vastaan

- Tien varsilla ja kaikenmaailman kauppojen edessa ei ole pienoista skootterimerta
- Jos autojen seassa pujahteleekin joku moottorivetoinen pyora silla on satavarmasti kypara paassa toisin kuin puolella Phuketin vaestosta
- Tien varsilta ei loydy ketaan kauppaamasta duriania tai ananasta

Aivan karsealta haiseva ja maistuva durian

- Ihmiset puhuu englantia! Hammastelen tata koko ajan, kun puoleksi ainakin tajuaa mita muut puhuu. Ja tuoteselosteista tajuaa jotain eika tarvi arpoa kuvan perusteella mita tama nyt olisi. En siis ole ikina asunut englanninkielisessa maassa.

- Vaatekaupat myy oikeannakoisia vaatteita eika pelkastaan muovisia sandaaleja, saronkeja ja liehuvia, monikuvioisia hippivaatteita
- 7Elevenista ei saa ostettua kaljaa. Eika edes tavallisesta kaupasta. Mutta taalla saa viinia, jee!

- Tien varsilla on ihan oikeita kavelyteita, jossa saa vaan kavella. Ja kavella rauhassa, ilman etta
kukaan toottaa tai huutelee taksia.
- Kaikki tuntuu hirvean kalliilta eika euron riisikasvisannoksia enaa loydykaan

Kavin iltaisin eraassa kasvisravintolassa syomassa euron annokseni, Kaikki ruoat oli esilla ja sormella naytin summanmutikassa, etta tuota ja tuota ottaisin. Osasta osasi hieman sanoa mita se on, osasta en ikina ottanut selvaa.

Pienta Thaimaa-ikavaakin on siis ollut ilmassa. Nyt myohemmin olen tajunnut, etta siella olikin aika kivaa ja kun sattumalta olin viela niin mahtavassa seurassakin. Onneksi Australiasta ei ole sinne kovin pitka matka, joten Thaimaa jaa kieppumaan matkustelulistallani. 

Sama Sama mut Eri

Vaihdoin muuten blogin nimen nyt vahan sopivammaksi! Enaa kun ei olla pelkastaan liikenteessa missaan Hong Kongissa, vaan suunta on valilla hippasen sekaisin itseltakin niin tallainen maailmalla-lisa nyt tuli uudeksi nimeksi. Muuten pysyy kaikki samana, osoitteesta alkaen.

Taalla kaikkien kayttama lausunta : Sama sama mutta eri. Luulin tata ensin poikien vitsiksi, mutta ei! Olen nyt kuullut tosi monen thai-henkilon kayttavan tata ja aina jaksaa naurattaa. Takalaisessa kulttuurissahan ei voi sanoa suoraan ettei osaa tai tieda jotain tai edes ihan pelkkaa ei:ta, joten siihen saumaan tama sanonta kay hyvin. Valilla arsyttaa, kun toinen vastaa aina joo ja sitten saa arvuutella, etta kuinkahan joo se nyt onkaan...

Lopulta tama on taysin totta, nimittain lahden taas matkalle! Oltiin eilen bilettamassa taman saarekkeen pohjoisosassa, nukuttiin rantatuoleilla ja klo 10 kotiin tullessa naputtelin Australian viisumihakemuksen menemaan silmat tihrussa ja krapulassa. Iltapaivalla tuli myontava vastaus ja buukkasin heti peraan lennot. Lento Sydneyseen lahtee siis huomen illalla. Seuraavaksi kerrontaa sielta vaikka naita Thaimaajuttujakin riittaa viela kasa pain. Kuulemiin pian uudelta mantereelta! 

Merimies hoi

Eli en ole taalla ihan pelkastaan lomailemassa. Muutaman mutkan ja uuden tuttavan kautta paadyin tallaiseen pieneen uranvaihdokseen ainakin hetkeksi ja takaisin koulunpenkille Phuketiin! Tuntuu edelleen hieman oudolta olla koulussa jossain Thaimaassa. En ole ikina ennen ollut taalla painkaan, mutta sanonko etta aika reippaasti olen ollut liikenteessa. Hermoja on kiristanyt taas muutamat jutut, naiden thai-ihmisten kanssa on mun mielesta aivan hemmetin vaikea kommunikoida!

 Bongasin kivan pikkuhotellin, jossa nyt majailen taman viikon. Tanne oli vaan tosi vaikea loytaa, taksikuski harhaili pari tuntia puolen yon paremmalle puolelle ja mina olin tihrustaa itkua takapenkilla vasymyksesta ennen kuin tuhannen kyselystopin ja puhelinsoiton jalkeen loydettiin vihdoin koko paikka. Kuulin muilta oppilailta, etta he liikkuvat skoottereilla, huomenna meinaan vuokrata sellaisen myos itse. Vahako hirvittaa ajaa vasemmanpuolisessa liikenteessa.

Uusi kurssimateriaalini. Koulutus kestaa ainoastaan taman viikon ja sitten minun pitaisi olla valmis tyoskentelemaan laivalla/ jahdilla/ huvipurrella tai muulla vastaavalla. Huomenna mennaan harjoittelemaan meren rannalle siihen asti opeteltua teoriaa, menenpa tasta nukkumaan!

Phuketista ja ymparistosta saa antaa vinkkeja, silla en ole ehtinyt mitaan tietoa etsia ja kurssin jalkeenkin jaan tanne kai viela hetkeksi. Paluulennosta ei ole talla hetkella viela havaintoa... 

Koti Koti Koti

Vihdoin sinne paasee! Huomen aamulla mun bussi kurvaa tosiaikaisin lentokentalle ja siita alkaakin parin viikon mittainen Euroopan vaellus, jonka huipentuma on tietty Suomi ja perheen ja kavereiden nakeminen. Tasta onkin ehtinyt jo kulua just yli vuosi kun kavin kotona viimeksi ja ikava on ollut senlainen, etta Radio Novaa on soitettu aamuisin ja arkistojen mokkikuvia on fiilistelty kasapain.

Ihan ensiksi suuntaan kuitenkin Pariisiin, jossa mulla olisi yksi paiva aikaa. Suunnitelmat on vahan auki viela, joten en tieda joudunkin loppujen lopuksi harhailemaan tuon paivan ihan itsekseni ennen kuin...

...lennan sinivalkoisin siivin Helsinkiin. Tiukka ohjelma ja mun suurin ongelma talla hetkella on: menenko Ateneumiin (maailman lempimuseoitani) vai tutustumaan Arkadian Alkon valikoimiin?

Sitten Tampereelle! Viime kesan jalkeen oon alkanut tykata myos Tampereesta kovasti. Hyvat vohvelit ja ihana myyjatytto siina torin pikkukahvilassa (vai missa tama nyt oli?).

 Pohjanmaa ja <3 maa. Mokkeilya ja monien iloisten uutisten juhlistamista kavereiden kesken, jumalattoman kokoisia pallojaateloita aidin kaa ja marjojen ylisyontia, rullaluistelua ja pyorailya Kyrkkarille.

Sitten tarvisikin jo palata takaisin Ranskaan ja menen Cognaciin ja sielta edelleen...

 ...toiseen kotikaupunkiin Bordeaux'iin. Apua, mulla alkaa jo nyt kovasti kaipaus iskea kun mietin kaikkia siella olevia ihmisia. Erityisesti odotan kauan Australiassa seikkailevan ystavani tapaamista, puolitoista vuotta on viime tapaamisesta mennyt.

kuvat google kuva-haku (joo en ehtinyt tarpeeksi kaivaa arkistojani)

Kutsu kavi myos etelaan Rivieralle, Nizzaan ja Saint Tropeziin, mutta hitsit kun ei millaan joka paikkaan ehdi! Talla kertaa perametsa ja mokkeilyt vetivat pidemman korren ja muualle ehtii sitten joskus myohemmin...Huomaa, etta odotan ilmeisesti Suomeltakin viela leppoisia ja valoisia kesasaita ja sitten Ranskasta tunnelmallisia iltoja. Nyt oon ihan varma, etta siella sataa ainakin vahintaan kaatamalla. Tallaistahan ei mun muistikuvista loydy ollenkaan... 

Balilla kurvailtiin

Mun matkaseura oli saapunut Balille paikan paalle jo mua ennen ja ehtinyt havainnoida, etta Kuta saattaisi olla meille vahan liian vauhdikasta menoa. Mietittiin silti ettei ihan olla mummoutumassa kuitenkaan, niin etta paatettiin majautua siihen naapuriin Seminyakiin. Mulle yllatyksena tuli, etta liikkuminen jaloin oli aika vaivalloista, tiet tietty tosi huonossa kunnossa ja kaikki levittaytyneena jotenkin laajalle alueelle vaikka kartalla kaikki nayttaa tosi pienelta. Niinpa katsyinta on melkein menna taksilla joka paikkaan, ja sitten aina neuvotella hinnasta.

Meidan omallakin rannalla kaupustelijoita piisaasi, mutta loytyi myos tarkeimmat: kylma olut ja sopot surffarit.

 Molemmat haluttiin valttamatta paasta maistamaan paikallisia sapuskoja ja tassa ollaan jossain kutan ruokakojussa. Mun mustekalarenkaat oli tulisia kuten tarjoilijapoju suositteli ja kaverin kala hyvaa ja halpaa. Kummasti me paadyttiin silti joka ilta sinne Kutaan bilettamaan...Muita suomalaisia ei kummasti nakynyt, mutta meidan parstat kylla kuulemmas tunnisti suomalaiseksi! Ja miten voi olla, etta Balilla tapaa indonesialaisen joka puhuu suomea?!?

Yhtena paivana vuokrattiin kiva kuski ja lahdettiin itaan pain. Ensimmainen pysakki oli Canggussa, joka kaantyi suomalaisen suussa sulavasti Kankuksi.

 Sielta loytyyi se kiva ranta ja sen rantakahvilat joissa oli niin hyva hengata, katsella aaltoja, jutella ja ostaa katukauppiaalta muutamia rannekoruja. Melkein rahatkin meinasi paasta loppumaan.

Siina pirtelopaikan vieressa sijaitsi kiva temppeli ja kauniit aallot. Ranta oli kylla sen verran kivikkoista etten tajua kuinka joku uskaltaa tuolla surffata. 

"Ota sellanen venalaispose!"

Ehdittiin myos kurvaista viela Tanah Lotiin, jossa sijaitsee tama tallaisella pikkusaarekkeella oleva temppeli ja auringonlasku on kuulemma aiavn mahtava. Kuten kuvasta nakyy muutama muukin on lukenut tasta paikasta.

No, oltiin ihan pikkasen myohassa siita auringon laskusta ja rantavaylalla tuli vastaan vaan kauhea ihmispaisumus, kun turistit vyoryi rannalta takaisin pain. Me sitten vaan ihailtiin ihan rauhassa niita auringon viimeisia sateita ennen pimean laskeutumista.


Mina, mina, mina. Leikkasin muuten just sellasen pirtsakan polkan, etta vahan kaduttaa kun katson naita wannabe-surffikiharoitani.

Sielta loytyi myos vuoren reunalta rivi ravintoloita, joissa voin kuvitella, on hyva katsella sita auringonlaskua. Pimean tulon jalkeen tosin paikalla ei ollut enaa ketaan! Ennen rannalle astumista on iso parkkitilallinen kaikkea kraasakaupustelijaa joten siihenkin kiertelyyn kannattaa varata aikaa jos kiinnostaa.
  

Meilla oli kahtena koko paivanamme kaytossa oma autokuski, joka on usein halvoin ja paras vaihtoehto. Niiden(kin) kanssa taytyy tietty tingata ja neuvotella etukateen ja hinta vaihtelee siis paamaaran mukaan. Taman paivan hinnaksi taisi tulla huimat 30e. Tama meidan Tanah Lot-kuski oli ihan taydellinen, ei turhia jaaritellut/iskenyt, mutta osasi vastata aluetta koskeviin kysymyksiin.

Kerran Balilla

Viime viikonloppuna mulle tulli sellanen kiva tilaisuus kuin kipaista Balille tapaamaan yhta parasta tosi vanhaa ystavaa. Tai siis eihan me nyt niin vanhoja viela olla... Joku vahintaan viikon loma olisi kylla tullut tarpeeseen seka siihen Balin nakemiseen yhta hyvin kuin taman bloggaajan hermoillekin. Aikaa oli kuitenkin ainoastaan viikonloppu joten otettiin sitten siita kaikki irti. Paasi samassa muistumaan kuinka viime kerralla yhden paivan Helsingin valloittamisen jalkeen tama ystava totesi: "Mulla kesti kaksi paivaa toipua sun vierailusta". Ei siis varmaan ihan niin vanhoja olla.

Mun Balin reissu koostui muunmuassa...

 Virkistavasta juotavasta aaltojen aarella (ja oli niin hyvaa etta oltiin kamalasti myohassa meidan kyytistakin)

 Pienista kulttuuripausseista

 Rantailusta ja ruskean mutta ei-palaneen ihon peraan haikailusta (melkein onnistuin, molemmilla saroilla)

Omakuvista kun loytyi joku kerrankin kuvaaja

Hyvasta ruoasta (oikeasti ei mennyt kertaakaan metsaan ja tama vihrea curry oli yksi onnistuneimmista aterioista)

 Tunnelmallisista valoista ja rantabaareista (ja myonnettakoon valilla vahan oudoistakin uusista tutuista)

Happy hour cocktaileista (Olen uudelleenloytanyt Pina Coladan!)

Ja tietty sen mahtavan ystavan seurasta! Tuli jutskattua niin paljon, etta ihan aani meni kirjaimellisesti. Uskalsi tulla vasta takaisin kun olin jo tukevasti Hong Kongin maaperalla.

Olisipa kaikki viikonloput tallaisia...

Kun kerran Filippiineilla

Filippini-viikonloppu meni kylla ihan liian akkia, niin hauskaa siella oli. Mulla ei sattumoisin ole niita kaikkein kauneimpia kuvia, silla Miehella oli matkassa paljon parempi kamera ja sielta loytyy tietysti parhaimmat otokset. Merivesi oli kylla tosi sinista ja lamminta, mutta rannalla en ehtinyt kovin maata silla oltiin koko ajan menossa. Kylla siina menossakin tosin ehti sitten rusketusta parannella.

 Meinasin kirjoittaa ettei me ihan koko aikaa ryypatty, mutta ehdittiin silti kayda kerran nopealla kierroksella Cebun yoelamassakin. Melkein sama meno kuin Onnelassa...Suunnattiin eraan ruotsalaisen tyton suosittelemalle biletysalueelle, mutta se ei kylla ollut ruotsalaisia nahnytkaan. Kaytiin kahdessa baarissa/yokerhossa, jotka olivat ihan tupaten taynna, paikallisia tosin. Kierrettiin vahan paikkaa ympari ja varmistuttiin, etta oltiin ainoat lansimaiset. No, mikas siina paikalliset olivat tosi ystavallisia ja meilla niin karsea festarilookki paalla, etta ne varmaan ajatteli ettei noilta voi edes mitaan varastaa. Tupakkaa ja huoria myytiin joka kadun varrella. Halpaa oli mutta ei kokeiltu.

Bileillan leimasaldo. Hong Kongissa ollaan jo niin moderneja, etta leimat ovat nakymattomia ja ovella portsari valaisee jollain laaserilampulla leiman nahdakseen. Katevaa jos taytyy seuraavana paivana toissa vakuutella, etta meni pehkuihin jo yhdeltatoista.

 Ylivoimainen Filippinien suosikkiolut on San Miguel. Se valmistetaan paikan paalla ja on kuulemma tosi erimakuista kuin espanjalaisvalmisteinen kaimansa. En nyt just muista milta espanjalainen maistuu, mutta meni tama paikallinenkin oikein hyvin alas.

 Minun suosikkihetki koko viikonlopulta.

Oltiin jo taksissa matkalla hotellille, kun kaveri huutaa "Stop me jaadaan tas pois!". Mina ja Mies kommitaan hammentyneina taksista ulos ja kay ilmi, etta kaveri on bongannut ikkunasta jotkut kylajuhlat. Jutskataan hetki ystavallisen paikallisen nuoren hepun kanssa, joka johdattaa meidat sisaankaynnille. Han jaa ulkopuolelle, silla hanella ei ole varaa maksaa sisaanpaasymaksua, joka on n.3e. Me vietetaan siella pieni hetki ja mina saan ymparilleni lauman innokkaita pikkutyttoja.

Olen saanut kuulla jo muutaman kerran taalla, etta naytan ihan Taylor Swiftilta (Voi ei, miten niin??!!). Joku kekselias siellakin akkasi taman ja kohtakos kaikki pikkutytot huusivat kuorossa Taylor, Taylor, Taylor ja tulivat tosi innokkaasti esittelemaan itsensa. Paasi tosin kaikki nimet aika akkiseltaan unohtumaan...Olin silti ihmeissani silla kaikki tytot puhuivat tosi hyvaa englantia.

Viimeinen yo sujui Plantation-nimisessa paikassa. Tanne saisi kylla uppoamaan enemmankin aikaa silla alueelta loytyy monta eri ravintolaa ja vaikka mita aktiviteettia. Me vuokrattiin pyorat ja kierreltiin vahan, kaytiin meressa uimassa, testaamassa hyppytorni ja kylmavesialtaat. Haatkin siella oli meneillaan illalla auringonlaskun aikaan ja seremonia niin romanttinen, etta tuli melkein tippa silmaan kun katselin sita uintini lomassa. Haapusu tuli kylla hieman nihkeanoloisesti. Mutta sita ennen oli tosi siirappista. 

 Alueelta loytyi myos jousiammuntarata ja ihan tavallinenkin pyssyrata. Pojat halusivat sinne ehdottomasti, mua vahan pelotti. Siita sitten valittiin pistoleita, revolveria ja naita jumalattomia kivaareitakin. Munkin piti ampua ihan jokaisella ja lopulta tuo yllaoleva olikin mun suosikki! Varmaan sen takia, etta se oli niin hemmetin painava etten millaan jaksanut seka kannatella sita etta tahdata joten sain laskea sen siihen poydan varaan. Ja johan ammuin tarkimmin meista kaikista!

Niin tuli viikonloppu paatokseen ja viela lahdettaessa lentokentalla piti tietty saada hieman sydamentykytyksia. Saavuttiin ihan sopivasti paikalle kunnes kavi ilmi, etta lahdettaessa pitaa taas maksaa jotain ja kateisella tietty. Meidan kateisvarastosta puuttui sellaiset kivat 4e...Lahin automaatti ei toiminut ja Mies lahti jo juoksemaan ympari kenttaa mun raukan OP:n visan kanssa loytaakseen jonkun toimivan kojeen. Kun lentokenttatati tuli ilmoittamaan, etta meilla on 4 minuuttia aikaa olla koneessa, alkoi hieman hermostuttaa. Kahden minuutin paasta Mies saapui takaisin ja vielakin puuttui jotain euro, jonka lopulta ystavallisesti kenttahenkilokunta meille vippasi. Juostiin koneeseen sitten viimeisina aivan kuin Amazing Racessa konsanaan ihmisten hurratessa...  

Ja perilla Hong Kongissa satoi taivaan taydelta.

Tuli viikonloppu

Kesakuussa ei nakojaan ole ehtinyt kirjoitella, mutta nyt taas runosuoni sykkii. Vahan aikaa sitten kavi sillai, etta sain kutsun akkilahdolle Cebuun, Filippiineille. Torstaina tuli viestia, etta saisitko viikonlopun vapaaksi ja koska mulla on maailman parhaat kaveripomot, he myontyivat pitkin hampain, ja perjantai-iltana istuin jo lentokoneessa. Tata siis seurasi kun yksi viaton blondi lahti matkaan kahden hullun pojan kanssa...

Ensimmainen aamu alkoi heti vauhdikkaasti, kun hotellin check-outissa huomattiin etta Miehen pankkikortti seka mun ja hanen passit olivat hukassa. Edellisilta oltiin kuitenkin vietetty ainoastaan hotellin alueella ja meidan huoneen uima-altaalla joten jossain ne taytyi olla. Hetken hermoilun ja mun lievan panikoinnin jalkeen kaikki edella mainitut tavarat loytyivat sohvan raoista.

Meidan ensimmainen yopymispaikka Crimson Resort. Tosi ystavallista palvelua, vaikka aiheutettiin taalla kaikista eniten riesaa. Enemman perheystavallinen ja romanttinen kohde, joten vaihdettiin heti seuraavana aamuna. Parhaana puolena se, etta huoneen ikkunasta paasi hyppaamaan suoraan omaan uima-altaaseen! Ja se kuuluisa sohva...

Meille sattui tosi hyvat ilmat vaikka lahdettiin matkaan taifuunivaroituksen alla. Lopulta saatiin hippasen sadetta niskaan vain yhtena iltana. Ihan kiva oli myos paiva jolloin vuokrattiin oma paatti kuljettajineen kayttoon ja lahdettiin vahan merelle. 

Paastiin snorklaamaan johonkin saaren edustalle, joka oli kylla ihan surkea yritys. Ei siella vedessa mitaan muuta nakynyt kuin pari kalaa, etta talla kertaa eivat filippiinot ihan osuneet hyvaan saumaan. Kaytiin myos rantautumassa talla rannalla ja syotiin lounasta "kelluvassa" ravintolassa. Nama oli sellaisia rakennelmia jotka seisoivat meressa tukkien paalle rakennettuna, annoksensa sai valita vastapyydystetysta kalasaaliista ja se sitten valmistettiin omavalinnaisella tavalla. Oli tosi hyvaa ja hemmetin tyyrista.

Meidan toinen matala maja. "Movenpick, ihanaa jaateloa!", mina hihkaisin kun naen hotellin nimen. Pojat katsovat mua kummastuneena: "Eikun se on toi meidan hotellin nimi...". Siis missapain maailmaa ei tiedeta, etta Movenpick on ensisijaisesti jaateloa??!

Siella oli myos iltapaivalla suklaa-happy hour ehdin huomioida ennen kuin painuttiin paistattelemaan aurinkoa rannalle ja kaymaan koko cocktail-lista lapi. Mun puhti loppui kylla listan loppupaassa ja maistelin vaan viimeisia pojilta. Parhaimmaksi osoittautui nro 2 "Flying Kangaroo" eli joku Pina Coladan variaatio.

 Illalla kaytiin viela testaamassa hotellin rantabaari joka oli osuvasti nimetty Ibizaksi. Olihan siella valoa ja valketta, mutta parasta oli etta, siella saattoi maata riipukeinun tyylisissa tuoliviritelmissa ihan meren paalla!

Tuosta nakyy takana myos meidan valloittama ranta ja kaytiin siella myos yomyohalla pulahtamassa. Hotellien yksityiset rannat ovat tosin vartioituja eika uimaan saisi menna keskella yota. Syoksyttiin sinne juoksujalkaa ja pian tulivat jo vartijat huutelemaan peraan. Kylla oli hauskaa ja virkistavaa!

Jatkoa seuraa viela vahan, mutta nyt taytyy menna. Taas alkaa hyvin luistaa tama suomen kirjoittaminen, etta taitaa tasta heinakuun lopusta tulla hieman aktiivisempi kuin kesakuusta, pysykaa linjoilla!