Veneilemassa

Nyt kun taalla sataa ihan taivaan taydelta ja ukkostaa, on ihan hyva mun mielesta keskittya paivittamaan mun Phuket-muistoja. Taalla on elama alkanut asettua sellaiseen tuttuun ja turvalliseen tyonhaku-netissa roikkumis-kavereiden tapaaminen- ylensyontikanavaan ettei edes hirveaasti kuvia tule otettua. Mun kamerasat on siis tyhjentynyt jo kaikki omat kuvat ja kaikki ne muut kivat on miehen iphonella, joita en ikina muista ladata tietokoneelleni asti.

 Mullahan oli Phuketissa viela pari viikkoa sellaista haahuiluaikaa, etten oikein tiennyt mihin pain sita menisi. Ekaksi lahdin sinne saarille ja sen jalkeen olin viela viikon Phuketissa ennen kuin paatin, etta nyt voisi olla aika hyva hetki buukata se halppislento Australiaan. Hengailin tiheaan niiden parin kaverin kanssa joihin tutustuin meidan paattikurssilla enka paljoakaan jaksanut kaveerata muiden matkailijoiden kanssa mita nyt valilla jutustelin jonkun kanssa meidan hostellissa. En taida edelleenkaan tajuta ihan taysin yksinmatkaamisen ihanuutta, musta tuntuisi tosi raskaalta olla tutustumassa uusiin ihmisiin koko ajan. Olin siis enemman kuin iloinen, etta meidan luokan toisesta tytosta tuli hyva kaverini ja parin pojankin kanssa juttu luisti.

 Kaksi kaveriani jatkoivat kurssien suoritusta meidan koululla ja aloittivat purjehduskurssin. Piankos myos Ella oli siella "tyoharjoittelijana" eli ruskettumassa purjehdusveneen nokassa silla valin kun toiset kaansivat purjetta ja suuntaa hiki valuen. Vahan pidin moottorikeppia janassa valilla.

 Mulla ei ollut mitaan valittamista, aurinko paistoi, olin jo paattanyt etta nyt voisi lahtea taalta seuraavaan paikkaan kun tyonetsinta osoittautui no, ennen aikaiseksi. Lauantaina kaytiin viimeisella, opettajan omalla purjehdusveneella, paivareissulla, illalla biletettiin ankarasti, kaytiin kuutamouinnilla meressa kaverin kaa ja nukuttiin hytisten sadeviittoihin kaariytyneina rantatuoleissa. Sunnuntaina kurvailtiin skodalla puolen tunnin matka kotiin, napyttelin viisumihakemuksen menemaan, illalla sain myontavan vastauksen, ostin lentolipun ja maanantai-iltana olin Sydneyn koneessa. Nain napparastikin voi matkustaminen joskus menna...

Meidan lauantain paivaretki oli kuitenkin tosi mahtava. Mina harjoittelin stewardess-rooliani ja jarjestin lounaan. Muut purjehti ja mina lojuin nokassa.

"Mika se onkaan nimeltaan, se aina veneen nokassa sijaitseva merenneidon nakoinen patsas?"

mina: "Ella?"  Paivan naurut.

Lounas tauolla pysahdyttiin myos eraaseen rantaan ja kaytiin pulikoimassa. Nyt on hyva muistella, mutta silloin oli mielettoman kuuma! Hiki vaan valui ja kannella odotti, etta paasisi loikkaamaan veteen. Mun snorkkeli on valitettavasti havinnyt jonnekin ihan muualle kuin mun matkalaukkuun joten vedenalaisesta elamasta on vahan havaintoja. Onneksi oli sentaan mielettoman hyva seura ja mun hommaamat Oreo-keksit.

Vauhdin hurmaa

Ennen tanne tuloa olin miettinyt, etta minahan huristelen taksin kyydissa joka paikkaan mihin haluan menna, ei se nyt niin kallista voi olla. Hmmm, olin vahan vaarassa. Taksit huitelee melkein Suomen hinnoissa, niita ei voi huitoa kadulta noin vaan vaan ne pitaa aina tilata ja maksaa matka etukateen hotellin respaan. Sain kuulla, etta taksit on mafian alaisena taalla Phuketissa ja siis jyrkasti saannostelty. Sen takia hinnatkin huitelee jossain aivan omissa sfaareissaan.

Eli mitapa sita muuta kuin seuraamaan muiden esimerkkia ja marssin mun hotellin suosittelemaan pyoravuokraamoon. Tassa on mun uusi ystava Scoopy talle viikolle!

Hitto ensimmainen matka oli yhta sydamentykytysta ja kasien tarinaa. Mun ensimmainen lause matkan paatyttya taisi olla, etta ma viela kuolen enka nae aitia enaa koskaan. Mutta nyt rakastan viilettaa menemaan mun skodalla!

Skootterin vuokrausta varten ei tarvi muuta kuin passin ja ajokortin koko ajan mukana jos poliisi sattuu pysayttamaan. Vuokraaja kysyi, kuinka hyvin osaan ajaa (valehtelin sujuvasti, etta siita on toooosi monta vuotta vaikka oikeasti en ole ikina ennen ajanut skootteria) ja antoi sitten tuollaisen aloittelijan menopelin. Liikenne on vasemmanpuolista ja vahan muutenkin miten sattuu joten olen huomannut parhaaksi vaan huristella paikallisten perassa ja toivoa parasta. Tama tarkoittaa esim. sita, etta valoissa startataan matkaan jo hyvasti ennen kuin punainen ehtii vaihtua vihreaksi. Bensa-asemallekin osasin kurvaista muiden perassa ja matkia etummaista.

Ainakin puolella ei ole ajellessa kyparaa, satulaan saattaa kiiveta neljakin n. 13-v. pikkupoikaa (ikarajaa ajamiselle ei ilmeisesti ole ??), vauvat kulkee katevasti takana istuvan kasivarsilla ja jopa isohkon koiran olen nahnyt viilettavan omistajansa jalkojen valissa. Etta tallei taas totutaan paikalliseen menoon... 

Merimies hoi

Eli en ole taalla ihan pelkastaan lomailemassa. Muutaman mutkan ja uuden tuttavan kautta paadyin tallaiseen pieneen uranvaihdokseen ainakin hetkeksi ja takaisin koulunpenkille Phuketiin! Tuntuu edelleen hieman oudolta olla koulussa jossain Thaimaassa. En ole ikina ennen ollut taalla painkaan, mutta sanonko etta aika reippaasti olen ollut liikenteessa. Hermoja on kiristanyt taas muutamat jutut, naiden thai-ihmisten kanssa on mun mielesta aivan hemmetin vaikea kommunikoida!

 Bongasin kivan pikkuhotellin, jossa nyt majailen taman viikon. Tanne oli vaan tosi vaikea loytaa, taksikuski harhaili pari tuntia puolen yon paremmalle puolelle ja mina olin tihrustaa itkua takapenkilla vasymyksesta ennen kuin tuhannen kyselystopin ja puhelinsoiton jalkeen loydettiin vihdoin koko paikka. Kuulin muilta oppilailta, etta he liikkuvat skoottereilla, huomenna meinaan vuokrata sellaisen myos itse. Vahako hirvittaa ajaa vasemmanpuolisessa liikenteessa.

Uusi kurssimateriaalini. Koulutus kestaa ainoastaan taman viikon ja sitten minun pitaisi olla valmis tyoskentelemaan laivalla/ jahdilla/ huvipurrella tai muulla vastaavalla. Huomenna mennaan harjoittelemaan meren rannalle siihen asti opeteltua teoriaa, menenpa tasta nukkumaan!

Phuketista ja ymparistosta saa antaa vinkkeja, silla en ole ehtinyt mitaan tietoa etsia ja kurssin jalkeenkin jaan tanne kai viela hetkeksi. Paluulennosta ei ole talla hetkella viela havaintoa...