T8

Tanaan tuli ihan kiva yllari kun heratyskello soi! Oltiin nimittain saatu taifuunivaroitus, joka oli kivunnut tasolle 8, joka taas tarkoittaa sita, etta kaikki menee kiinni. Ulkona tuuli ja vettakin tuli ihan tasaiseen tahtiin, raukkapalmut olivat ihan kumarassa melkein. Meilla oli joku jo ehtinyt kayda hakemassa alakerran kaupasta pain au chocolaat ja croissantit joten syotiin sitten kerrankin aika rauhallisin mielin aamupala. Muut lahtivat autolla liikenteeseen ja mina jain hetkeksi nysvaamaan sohvankulmaan, kunnes tv lopulta ilmoitti kahdelta, etta T8 olis nyt talla eraa ohi. Siita sitten toihin vuorostaan paivittelemaan kauheeta sadetta.

Nakyma meidan ikkunasta tana aamuna. Tai ainakin melkein, naapurin likka oli taman napsaissyt ja  mina havyttomasti kopioin. Mun ikkunasta oli niin karseet nakymat ettei mun kannykan surkea kamera olisi millaan suostunut ottamaan minkaanlaista kuvaa siita nakymasta. Etta tallaista on luvassa loppuviikoksi. Enaa ei taida ehtia edes auringossa loikoilla ennen ensi viikon Suomi-lomaa...

Niin monta nollaa kuin mahdollista

Jos minun pitaisi kuvailla Hong Kongia yhdella samnalla niin se olisi raha. Ehka opiskeliljana nakisin asiat eri lailla mutta nain tyoelamassa huomaa etta business on kaikille kaikki kaikessa. Taalla ei tyotunteja lasketa millaan ammatiliiton mittaamalla tavallaan vaan useimmat paiskivat toita monta tuntia paivassa tai ainakin niin paljon kuin jaksavat. Lansimaalaisilla on useimmilla ainakin siivoja joka kay kerran viikossa ja lastenhoitaja. Nama ovat sitten jostain muualta Aasiasta tulleita, useimmiten Filippiineilta. Palkasta voidaan aina neuvotella ja lisamaksusta voi "paasta siivoamaan" paamakuuhuonetta kun rouva on poissa.

 Siita puhutaan kaikkien kanssa ja monessa muodossa. Joskus mietitaan miten paljon sai alennusta kaupassa jugurteista tai kuinka paljon taloyhtio on korottanut vuokria, mika ruokapaikka meidan kortteerissa on kallein ja kuinka paljon maksaa magnumpullo vodkaa missakin yokerhossa. Muiden tuloja syynataan aika tarkasti ja juoruista kuulee kenella sita rahaa olisi ja missa maarin. Tasta syysta myos asuinpaikka on tarkea, silla siita pystyy paattelemaan yhta jos toista. Paalta pain rikkautta onkin vaikeampi paatella jos ei tieda. Meilla kay esim muutamia IT-nortteja tai muuten vaan jo niin suuria pomoja, etta he voivat hengata vapaa-ajallaan ihan rennosti kulahtaneissa shortseissa ja lippiksessa. Tai tiesitteko, etta Kazakstanissa suurin vaurauden merkki on pukeutua upouusimpiin urheiluvetimiin?

Luokkaerotkin ovat tietty ihan erilaiset kuten Suomessa. Rikkaita lansimaalaisia on taalla investoimassa yhteen jos toiseen kohteeseen, samoin uusrikkaita mannerkiinalaisia jotka haluavat ostaa ihan kaiken. Taman takia Louis Vuittonilla ja Chanelilla kiemurtelee aina pitkat jonot, kun ei ne kaikki sinne Ranskaan asti jouda! Hong Kongin venalaisvaesto on myos paisunut viime aikoina muunmuassa Kyproksen pankkiongelmien takia. Meillakin heita kay ja voi jessus sita merkkien pursuilua vaatteissa, ihan silmia haikaisee. Eras tyttokaverini shoppaili aina Louis Vuittonilla ja Hermesilla joten menin sitten ihan yksinani sinne H&M:lle.

Raha on myos se ratkaisevin tekija naimisiin mennessa. Useammat tytot juoksevat tukka putkella sen  rikkaimman miehen perassa, oli se sitten ihan kuinka kauhea tahansa. Taman takia lansimaiset ovat kovaa valuuttaa silla tienaavat useimmiten enemman kuin perushongkongilaiset. Myos tyton perhe voi pyytaa rahaa sulhoehdokkaalta kaiken maailman kuluja maksamaan. Niinpa ainoastaan osa avioliitoista solmitaan rakkaudesta. Kun hyva toimeentulo on turvattu, voi alkaa etsia sita ihan kivaa rakastajaakin. Tama on muuttumassa uudemman sukupolven tyttojen kanssa silla he ovat kayneet opiskelemassa jossain muualla maailmassa ja vahan lansimaalaistuneet joten paljon itsenaisimpia vaikka perhe (ja sen mielipiteet) merkkaa edelleen tosi paljon.

Jahas vois tassa lopettaa jaarittelun ja alkaa tekemaan jotain sen palkkansa eteen...

Korkeuksiin

Yksi Hong Kongin turistikohteista on ollut viela katsastamatta ja se oli Victoria's Peak. Jaa no, olin kylla vahan pettymyt, luulin etta sinne taytyy patikoida tai vahintaankin kiipeilla jotain rappusia pitkin ja paikan paalla voi haahuilla joissain eksoottisissa sademetsissa ja kuikuilla korkeita pilvenpiirtajia. Ei se ihan sillei kylla mennyt...

 Itseasiassa Peak on siis tietysti tosi kaupallistettu juttu ja sinne paasee tosi iisisti Centralista vanhanajannakoisella raitiovaunulla. Matka kestaa jotain vartin ja maksaa oliko 70hkd eli 7e. Myos taksit kurvailee ihan huipulle asti ja myohemmin kuulin, etta saa sinne patikoituakin joitain pikkupolkuja pitkin, jotka itselta ovat viela ihan hukassa.

Tassa siis tama korkein kohta ja huippu. Ratikka saapuu tuohon rakennelmaan ja siella on asianmukaisesti kauheasti turistikraasaa, kauppaa ja muutama ravintolakin, joista on kuulemma hienot nakymat.

 Kivuttiin muiden lailla ylatasolle ja sielta sain ikuistettua taman kivan kaupunkimaiseman puhelimella. Netista loytyy kylla varmasti paljon hienompia variaatiota, mutta sanottakoon etta oli silloin hieman pilvistakin! 

Olihan kaikki nuo pilvenpiirtajat aika vaikuttavannakoisia. Euroopassa asuessa ja turisteeratessa silma on niin tottunut siihen, etta putiikit sijaitsevat aina maatasossa ja asuntokin viidennessa kerroksessa on jo tosi korkealla.

"Ai sa asut 62.kerroksessa? Just, toivottavasti hissi ei vaan mene rikki..."

Laitoin nyt kuvan itsestanikin, vaikkakin aika epaedustavan, etette vaan unohda milta ma naytan. Tuossa samassa paikassa myos joukko mannerkiinalaisia hyokkasi kimppuumme ja halusi ottaa ainakin tuhat kuvaa. Mietin vaan, etta voi ei just nyt kun mun tukkakin on nain niin paadyn jonkun matka-albumiin. Venalaisen kaverini vaaleaa ihoa myos jaksettiin ihannoida, mutta mina taidan olla jo liian ruskettunut saadakseni tallaista huomiota. En siis kuitenkaan ole ihan huippumalliainesta ihan viela...

Ankalta terveisia

Kavin eilen akkia kaupungilla kaantymassa, suuntana oli ruotsalainen kauppa, joka nettisivun mukaan pursuili karkkia! Jes ja olihan siella yhta jos toista juttua ja jopa suomalaista Fazerin suklaata. Itselle lahti mukaan muutama pussi salmiakkia ja omaa herkkuani Malacon Gott och Blandat-sekoitusta. Nyt kun tiedan missa se sijaitsee voin sinne eksya uudemmankin kerran...

 Tormattiin samalla reissulla tuohon jattiankkaan, joka asuu talla hetkella Hong Kongin satamassa 9 kesakuuta asti. Siina lahettyvilla pyori aivan hemmetisti porukkaa tietty ja kamerat, iphonet ja samsungit valkkyi vaan kun kaikki halusivat kuvaan sen kanssa. Mina tykkasin paljon enemman noista pikkusopolaisista joita oli istutettu satama-alueelle.

  

Pitihan meidankin vahan pelleilla ankan kanssa...Se ehti jo vahan lassahtaa joku aika sitten ja uutisista vaan nain kun raukka makasi poski vedessa, mutta oli taas jo takaisin pirtsakassa kunnossa. Tama taideinstallaatio loytyy Harbour Citysta, Tsim Sha Tsuista. 

Illalla jatkettiin pitkan synttariviikonlopun viimeiselle etapille ja mentiin syomaan synttarisankarin valitsemalle jahtiklubille. Ella katselee viinilistaa ei ilmeisesti hirvean vakuutuneena...Ruoka ei ollut ihan mahtavaa, silla loheni oli liian kypsaa, mutta sainpas ainakin lohta, tekikin jo niin mieli! Ilta venahti sitten tooosi pitkalle aamuun asti kun lahdettiin viela viihteelle pariin baariin. Tama paiva on kulunut sitten hieman vasahtaneessa tunnelmissa mussuttaen sipseja ja niita uusia karkkeja ja jostain kumman syysta olen suorittanut tyotehtavatkin ennatysta hipovalla hitaudella.   

Taalla olisi taas uusi ilta alkamassa ja asiakkaat tarjoilee viinilasillista, mutta tanaan taidan jattaa valiin...

@ Marriott

Aitienpaivaa juhlittiin taalla ihan samaan aikaan kuin Suomessakin jossa oma ihana aiti majailee. Aikaeron takia olin katevasti ihan ajoissa sahkoisten onnittelujeni kanssa vaikka oikeasti tapahtuma meinasi melkein unohtua. Taalla kaytiin illallistamassa aitienpaivan kunniaksi kaverini perheen kanssa ja hanen aitinsa sai ihan aidon oikeita kukkiakin tyttariltaan. Omani nyt joutuu vaan odotella kaikenlaista juhlistamista kanssani aina seuraavaan Suomenvierailuun asti.

Kaytiin JW Marriott-hotellin ravintolassa syomassa kantonilaista ruokaa. Suomalaisena olen tottunut vahan vaatimattomampiin ravintoloihin ja kesapiknikkeja rakastavana en ole mikaan luksuksen peraan kuuluttaja, mutta taallapain mita hienompi paikka sita parempi. Paikallisten tapojen mukana siis mentiin ja hiihtelin perassa tahan ravintolaan, jossa oli enemman tarjoilijoita kuin ruokailijoita.

Ruoka oli tosi hyvaa joskaan ei paras nauttimani ateria ja ihan kivan tyyriskin. Alkupala oli suosikkini: ravunkuoressa jotain rapu-sipulimossoa juustokuoren alla. Namnam vaikka taydesta koostumuksesta ei pahemmin tietoa olekaan, en tilannut itse mitaan paitsi jalkkarini.

Sitten pieni kooste muista paaruoista. Tuon kasviskasan vaalean violetit renkaat on kuulemma lootusta ja tykkasin siita myos kovasti. Kaloissa on aina ruo'ot yhta tiiviisti tallella joten niita on vahan hankala syoda puikoilla ja minulla menee useimmiten jossain vaiheessa hermo. Mulle tilattiin muitakin kasvis- ja kalajuttuja ja muut nauttivat myos lihaa kuten tuon kuvan hanhenmaksalla hoystetty lihajuttu.

 Janojuomana oli punaviinia, yksi siskoista oli tuonut hienosti klassifioidun (grand cru classe) Pauillacin alueen viinin vuodelta 1995, mutta se olikin aika pettymys. Saavuimme hieman myohassa joten viini oli maannut jo hetken karahvissa ja mielestani se oli liaaksi ilmastoitu. Maku oli lavea ja varsinkin jalkimaku haihtui suusta liian nopeasti. Myohemminkin tuntui ettei siina ollut tarpeeksi rakennetta, ja kivan nena lassahti maistellessa. Ruoan kanssa tama tosin meni paremmin. Ja sitten teeta! Ei taalla paljon vetta juoda janoon.

Voi sita viinia yrittaa nauttia pullostakin...

 Ja minulla oli uude(hko)t korkkarit! Tassa valokuvaaja ei nyt ihan viela hallitse paivan asukuvausta, mutta tama on ainoa jossa kengatkin nakyy. Oli muuten hyvat jalkaan ja tietty niiiin kauniit, mutta liian korkeat. Juu sanon nyt taman silla pakian alla ei ole muuta kuin hieman pehmustetta ja alamaessa olin moneen kertaan tuiskahtaa nenalleni. Mutta mutta eikohan niille jotain keksita...   

Laineiden lipsutusta

Tanne on valilla aurinkokin ehtinyt kaikkien isompien ja pienempien sadekuurojen valiin ja kesa nayttaisi nyt oikein kunnolla tulleen. Mittari hipoo 30-asteessa ja housut on voinut viikata pinoon. Mulla oli vahan vapaatakin, joten mihinkas sita sitten muualle kuin biitsille vaan.

 Satun asumaan vahan kauempana keskustasta ja valilla on vaikea uskoa etta nyt ollaan sellaisessakin suurkaupungissa kuin Hong Kong. Ranta on 5 minsan kavelyn paassa, vuoristo ihan asuintornien takana ja meidan kortteerissa asuu aika paljon expatteja. Juorut kylla kulkee kuin Emmerdalessa konsanaan, niin pienen kylan tuntuinen tama paikka valilla on. Suurkaupungin melskeesta muistuttaa sentaan rannallakin korkeat, horisontissa siintavat tornit ja sinne hurauttaakin aika nopsaan julkisilla. 

Mukana aurinkoisesta iltapaivasta nauttiessa oli tietty suomenkielinen pokkarikassi, jonka olen joskus saanut Suomalaisesta kaupan paalle- niin paljon pokkareita kun ostin kerralla...

Meriveteen meni siina samalla talviturkki eika tarvinnut edes irvistella. Ranskassa ollessa kaksi ekaa paivaa oli mahdottoman aurinkoisia jolloin suuntasin huumassa keskipaivan piknikille ja mitas muuta siita seurasikaan kuin hienot, pokkaripussin variset palojaljet...Talla kertaa olin ehtinyt kerata jarkeni takaisin ja loikoilin iltapaivan turvallisemmin ruskettuen. Nyt kun on vahan varia pinnassa, tuntuu heti paremmalta ja silta etta oltaisiin oikeasti kesassa. En tosin osaa odottaa oikein mitaan talta kesalta, niin erikoisissa olosuhteissa nyt mennaan. Mutta ihan yhta innokkaasti odottelen uusia seikkailuja! Vaikka mita olisi jo alustavasti sovittuna kesakuukausille...

Pieni kuuro

Tiesin etukateen ja olin vahan uumoillut, etta taalla saattaisi vahan sataa ja olla kosteaa. Saatoin hieman aliarvioda paikallista vedenputoamista. Tassa siis hieman juttua saasta sita kun jaksaa huokailla kaikkien kanssa joka paiva!

Valilla myrakka alkaa sillai, etta tuulee ihan kamalasti. Palmut minun residenssin edustalla saivat yhtena aamuna kyytia puhurista.

 Mustia pilvia ajelehtii taivaalla vahemman tai enemman uhkaavasti paivan mittaan. Valilla iskee kunnon sadekuuro, valilla tiputtelee ihan vahasen vaan. Bordeaux'sta puhutaan Ranskan sateisempana seutuna, mutta taman rinnalla se vaikuttaa ihan vahasateiselta paikalta. Kuulin, etta kesalla taalla on monsuunikausi jolloin sataisi aivan mielettomasti. Toivon vaan, etta sita ennen olisi pieni aurinkoinen kausi ekaksi. Etta ehtisi kayda ulkoaltaallakin ennen kuin taivas taas repeaa.

Taman myota kosteus on taalla ihan omaa luokkaansa. Olin osannut varautua, tai siis luulin etta olin pakannut elamaa tarkeamman suoristusraudan mukaan, mutta ei sita enaa paikan paalla loytynytkaan laukusta. Suomalaisella, ohuella, hieman luonnonkiharalla tukallani on siis villit paivat ennen kuin saan ostettua uuden raudan.

Tsekkasin juuri saatiedoituksen: Seinajoella -9 astetta ja kosteus 0%. Hong Kong 21 astetta (ei kylla tunnu silta!) ja kosteus 60%.