lundi 22 avril 2013

24h

Minulla olisi taas pieni matka edessa. Ranska kutsuu muutamia paperihommia hoitamaan joita varten taytyy olla henkilokohtaisesti paikalle, joten eikun huomenaamulla ensi toikseen taas lentokoneeseen!

Pian taas kuikuilen muunmuassa tata lentojen vaihtotaulua Pekingissa, nautin kentan ilmaisesta nettiliittymasta, kiroilen puutuvaa takapuoltani ja yritan nukkua seuraavan vuorokauden aikana edes vahasen jokseenkin mukavassa asennossa. Nyt nukkumaan silla heratys on edessa jo muutaman tunnin kuluttua.

dimanche 14 avril 2013

PuiPui

...tai jotain sinne pain eli toisin sanoen nuudelisoppaa. Tama on yksi minun lempiruokia taalla idassapain. Niita on varmaan tuhansia ja tunnustan etten osaa erottaa eri maiden keittioita toisistaan.  Hapuilen vahan siihen suntaan etta kiinalaisessa ruoassa on kananpaloja, joissa on enemman luita kuin lihaa (eika sita vissiin just nyt passaa syoda kun taalla on joku lintuflunssavaroitus meneillaan), thaissa kookosmaitoa ja sitruunaruohoa, intialaisessa currya ja kaikissa yhdistavana tekijana riisi.

 Kaytiin vahan aikaa sitten meidan lahiostarissa kaikkea kraasaa hypistelemassa ja sitten syomassa. Kaverini ehdotti puipui:ta, joka on periaatteessa keittoa johon saa itse valita  lisakkeet. Ensin valitaan keittopohja ja sen haluttu tulisuus, sitten nuudelilajike ja lopuksi lisukkeet. Omani on tassa kalaversio, jossa kalaa edustaa nuo vaaleat "suikaleet" miten muuten niita nyt kuvailisi, jotka ovat jotain kalatahnaa. Keltaiset pallot ovat tofumassaa. 

 Tama oli joku paikallinen paikka, menuusta en ymmartanyt mitaan. Ja hammastelen taalla aina ruokapaikkojen keittioden pienuutta! Tuolla pahvirasiapinon takana kaksi kokkia lateli soppalautasia tulemaan. Keittiot on muuten usein avoimia, josta nakee minkalainen kaaos siella keittiossa on oikein meneillaan. Kiinalaiset ovat todistetusti valilla aika siivotonta kansaa, mutta enpa ole viela tormannyt kamaliin keittioihin. 

Ja lopuksi operaatio syonti. Nuudelit luisuu puikkojen valista takaisin liemeensa, samoin lusikasta johon ne ovat liian pitkia paikalla pysyakseen. Lopulta naiden kahden yhteistyo alkaa pelaamaan ja lusikoin ja puikottelen koko komeuden suuhuni. Oli hyvaa ja jaamaitotee kylkiaisena hintakin vain 5e. 

mercredi 10 avril 2013

Olen sen arvoinen

Innolla seuraan aina sivusilmalla kauneuskeskusteluja seka Suomessa etta Ranskassa, lukemalla lehtia ja blogeja. Omasta mielestani ranskalaisilla on paljon mutkattomampi suhtautuminen itseensa, kauneuteen ja muuhun siihen liittyvaan. Johtunee varmaan osaksi siita etta useimmille ranskattarille on suotu luonnostaan vahvat ja tummat piirteet kun taas suomalainen on ilman meikkia yksi kangastus. Samalla olen oppinut arvostamaan omia piirteita kyllakin enemman, olen jopa ollut toissa ilman ripsaria (no, oli kylla vahinko kun ripsari oli unohtunut kotiin) ja kesalla sillai kivan ruskettuneena mutta meikitta kaynyt bilettamassa monta kertaa. Ja rakas kaverini muistaa varmaan sen hetken kun liittyi seuraani viime kesana Helsingin Juuressa vahan ennen puoltayota ja hatisteli kauhusta huokaillen siina vaiheessa jo pikkuhuppelissa olevan meikittoman Ellan sutimaan maskaraa ja puuteria naamaansa.

Nyt kun taalla kynsibusiness loistaa, niin paatin minakin haluta kokeilla geelikynsia. Halvallahan tuon manikyyrin sai, alle 20 eurolla, mutta en ole ihan vakuuttunut. Tuntuu kivalta naputella nappaimistoa ja helpommalta kun kynnet ei lohkeile ja onhan ne natitkin. Mutta niin kovat, niin epaaidon tuntuiset...Essie, sulle tama sopisi!

Taalla kynsiliikkeita nakee vieri vieressa ja tuntuu etta ihan kaikilla on miljoonan erivariset kynnet koristeltuna kaikenlaisilla hileilla, glitterilla, kuvilla ja hiluilla. Totesin kaverilleni, etta kynsihuoltoa kylla loytyy, mutta bikinirajan vahaus maksaa yli kaksi kertaa enemman kuin Ranskassa! Kuulemma kiinalaisille on ihan sama minkalainen puska paistattelee kunhan kynnet on kunnossa. Ja japanilaiset, jotka ei taida olla taalla muutenkaan kovaa huutoa, eivat valita ollenkaan trimmailla vartalokarvojaan. Ranskassa kauneussalonkeja loytyy joka kulmalta ja ihokarvojen poisto laserilla sen kuin kukoistaa. Niin se on muoti erilaista eri maissa.

Suomessa kynnet, hiuslisakkeet ja ripsienpidennykset tuntuu olevan ihan arkipaivaa ja mielestani se on vahan harmi. En nyt ole minkaan rajahtaneen mokkilookinkaan peraan vaikka sellaista joskus harrastankin, mutta suomalaiset eivat ehka aina osaa arvostaa kauniita haaleita piirteitaan joita taas ulkomailla pidetaan kovinkin kauniina. Kylla, olen mielestani kauhean nakoinen ilman ripsaria silla ripseni ovat just sita olematonta suomalaista laatua, mutta olen silti esimerkiksi saanut parstastani kehuja juuri silloin kun nama haperot ovat olleet esilla naturellissa muodossaan. 

Kiinalainen kaverini lisailee myos kertakayttoisia irtoripsia ja jopa liimaa silmaluomensa kiinni saadakseen isomman nakoiset silmat. Monet kayttavat silmia laajentavia ja/tai varillisia piilareita, joita katsoessa tuntuu aivan silta kuin puhuisi elavalle nukelle.  

Erilaisuus on mielestani kaunista oli sitten vinosilmainen kiinalainen, harmaa suomalainen tai karvainen ranskalainen. Mutta kylla pikku meikki aika usein auttaa.

mardi 9 avril 2013

Kaupoilla

Tietokonettani lahdettiin hakemaan tietysti yhdesta taman kaupungin lukuisista, mielettoman kokoisista kauppakeskuksista. En nyt itse juokse mitenkaan merkkien perassa eika haaveissani siinna edes mikaan merkkilaukku, mutta jain silti hieman suu auki kuikuillessani putiikkien valikoimaa tuolla Elements:lla jossa kaytiin. Suurimpia sydamentykytyksia sai aikaan Manolo Blahnik, Jimmy Choo ja Louboutinin liikkeiden ikkunat.

 Paasiaisen kunniaksi (olen vahan myohassa naiden pupujuttujeni kanssa) Sinne oli rakennettu ihan oma pupulandia, jossa kersat kirmasivat ja vanhempien salamavalot valkkyivat.

Asiaan ja Aasiaan (hehe) kuuluvasti Chanelin liikkeen ovella oli koko ajan joku jonottamassa. 

 
Illalla kaytiin uuvuttavan shoppailukierroksen ja viela uuvuttavamman palelemisen, kiitos ilmastointi, jalkeen syomassa uudessa keskustan ranskalaistyyppisessa ravintolassa Petite Oyster. Miehet olivat jo saapuneet paikalle viinin kanssa. Juotiin meidan omaa Loiren sauvignon-valkoviinia, vahan kuplivaa ja chinon-punaviinia. Jaettiin muunmuassa ostereita, jotka meni niin akkia ettei kuvia ehtinyt ottaa ja iso pihvi. Tykkasin tuosta pihvin tarjoilusta lankulla! Lasku oli vahan turhan iso muutaman hassun osterin ja katkaravun naposteluun ja tarjoilu tajuttoman hidasta, mutta seura parasta.

lundi 8 avril 2013

Meille vai niille

Taalla ravintolakulttuuri on vahan erilaista, olen saanut tutustustua. Ihmiset kayvat ylipaataansa usein ulkona syomassa, oli kyseessa sitten katukeittio tai oikein istumapaikallinen ravintola. Ruoka ei ole kallista ja on melkein kalliimpaa shoppailla raaka-aineita kuin kayda hakemassa mukaan. Muuten usein kiinalaiset ravintolat eivat tarjoile jalkkaria vaan niita varten on ihan varta vasten omat paikkansa!

Joskus kesan lammossa tahan pikkuterassille voi kuvitella hempean poydan...

Kaytiin viikko sitten lounaalla private kitchen-konseptilla toimivassa Chez les copains-ravintolassa. Private kitchen tarkoittaa sita, etta oltaisiin vahan niin kuin jonkun luona. Paikka siis tarjoaa ruoat ihan normaalista, mutta asiakkaat saavat tuoda esimerkiksi oman viininsa. Joissain paikoissa anniskelulupaa ei ole ollenkaan joten jos mielii suun kostuketta, kannattaa muistaa tulla omien pullojen kanssa kuten kotibileissa konsanaan.

 Chez les copains oli tosi pieni paikka ja se sijaitsi omistajan asunnon alakerrassa, pienessa kolmikerroksisessa asuintalossa. Poytapaikkoja oli vain 14 joten varausta suositellaan. Meilla oli asiaankuuluvasti omat juomat ja maisteltiin punaviineja Ranskasta, Chilesta ja Kyprokselta.

Kokki ja omistaja Bonnie So on saaanut koulutuksensa missas muuallakaan kuin Ranskassa ja ruoka on sen mukaista. Menu vaihtelee paivittain ja tajusin, etta suurin osa raaka-aineista tulee Euroopasta ja Ranskasta. Saatiin itsekin kasiin hipeloitavaksi minipunajuuripaketti Perpignanista.

Meita oli kahdeksan henkea ja Bonnie valmisti meille jonkun maistelumenyyn. Ainoana ulkomaalaisena olin usein ihan pihalla aanekkaasta kantoninkielisesta keskustelusta, mutta mallikkaasti eteeni ilmestyi koko liuta makoisia ruokia.

Alkupalaksi saatiin minitomaatti-mozzarelloja, jotka oli sopoja, mutta ihan perusheinaa minulle. Sita seurannut punajuuri-vadelmakeitto taas oli koko aterian oma lemppari. Kalaa (ei mitaan hajua mita tuo olisi) tarjottiin perunamuusin ja tosi maukkaan punakaali-sienipaistoksen kera. Sitten tuli ankkaa (confit de canard) ja possunlihaa seka paasiaisen kunniaksi lammasta perunagratiinin, vihannesten ja minttuhyytelon kanssa.


 Jalkiruoaksi suklaakakkua ja marenkikeko kermavaahdolla ja hedelmilla. Kaikki oli tietty hyvaa ja kauniisti toteutettu, mutta mielestani oikein perinneranskalaista. Kaikki kiinalaiset tykkasivat tosin kovasti!

Tahan mahtavaan lounasoperaatioon meni useita tunteja ja kun iltapaivalla piti vihdoin vieria ulos ja  kotiinpain, satoi taas ihan kaatamalla. Minulla oli paalla vain mekko ja nahkatakki ja siina tuli hieman ikava Ranskassa majailevia talvisaappaita. Kylmasta hytisten paasin vihdoin sisalle bussiin ja siella taysilla puhuttavan ilmastoinnin syleilyyn.

HK facta: ilmastointi on aina paalla, erityisesti kauppakeskuksissa, bussissa ja ravintoloissa. Se kuulemma poistaa kosteutta. Tallaiselle suomalaiselle se tarkoittaa, etta on kosteaa ja viela lisaksi hemmetin kylma.

mercredi 3 avril 2013

Pieni kuuro

Tiesin etukateen ja olin vahan uumoillut, etta taalla saattaisi vahan sataa ja olla kosteaa. Saatoin hieman aliarvioda paikallista vedenputoamista. Tassa siis hieman juttua saasta sita kun jaksaa huokailla kaikkien kanssa joka paiva!

Valilla myrakka alkaa sillai, etta tuulee ihan kamalasti. Palmut minun residenssin edustalla saivat yhtena aamuna kyytia puhurista.

 Mustia pilvia ajelehtii taivaalla vahemman tai enemman uhkaavasti paivan mittaan. Valilla iskee kunnon sadekuuro, valilla tiputtelee ihan vahasen vaan. Bordeaux'sta puhutaan Ranskan sateisempana seutuna, mutta taman rinnalla se vaikuttaa ihan vahasateiselta paikalta. Kuulin, etta kesalla taalla on monsuunikausi jolloin sataisi aivan mielettomasti. Toivon vaan, etta sita ennen olisi pieni aurinkoinen kausi ekaksi. Etta ehtisi kayda ulkoaltaallakin ennen kuin taivas taas repeaa.

Taman myota kosteus on taalla ihan omaa luokkaansa. Olin osannut varautua, tai siis luulin etta olin pakannut elamaa tarkeamman suoristusraudan mukaan, mutta ei sita enaa paikan paalla loytynytkaan laukusta. Suomalaisella, ohuella, hieman luonnonkiharalla tukallani on siis villit paivat ennen kuin saan ostettua uuden raudan.

Tsekkasin juuri saatiedoituksen: Seinajoella -9 astetta ja kosteus 0%. Hong Kong 21 astetta (ei kylla tunnu silta!) ja kosteus 60%. 

mardi 2 avril 2013

Polkkyja rattaissa

Tajusin juuri etta tassa olisi nyt ihan hujauksessa mennyt jo kaksi viikkoa kun olen ollut taalla. Aina ei ole mennyt ihan kitkattomasti. Viime viikolla antiikinvanha tietokoneen veti vihdoin viimeisen patterihenkayksensa ja piti lahtea etsimaan uutta. Loysinkin, mutta tassa ei ole enaa mahdollisuutta tehda pisteita a:n ja :on paalle eika samoin ranskanmerkkeja, joka lievasti arsyttaa.

 Siina lappareita katsellessa ja kantoneesia suoltavan myyjan puhetulvan alla, valitsin sitten jossain pienessa mielenhairiossa tallaisen sinisen kannettavan. "Se on ainakin pirtsakka" kuulin sanovani kaverilleni. Niinpa ostin ekaa kertaa ihan yksin tietokoneen vertailematta mitaan muuta kuin hintaa. Tsekkasin, etta kamera ja mikrofoni on, etta voi skypettaa. Tassa on myos uusi Windows 8, joka on raastanut minun hermoja jo kaksi paivaa, kun yritan sita opetella. Koneessa ei myoskaan ole mitaan tekstinkasittelyohjelmia joten pienimpaankin tyojuttuun on mennyt tuhottomasti aikaa puhumattakaan siita, etta yritan metsastaa tuota kyseista Office-pakettia jostain. Norttiyteni taso on tosin noussut huimasti.

 Taalla on ollut ja mita ilmeisemmin onkin viela hetken aivan kauhea saatila. Tullessani ehdin kayttaa sandaaleja pari kertaa, mutta nyt vain sataa joka paiva ja ilmatilaksi voisi luonnehtia sellaista koleaa. Entiset tyokenkani Converset ja ainoat umpinaiset kenkani ovat siis paatyneet taallakin tyokengiksi. Ja ihan niiksi ainoiksi kengiksi joita kaytan ylipaataan...

Olin tietysti varautunut tahan kosteaan kesailmastoon josta syysta laukkuni on taynna shortseja ja heppoisia hameita. Piti siis kayda pakkoshoppailemassa ja etsia housut. Erittain lansimaiseen tapaan paraytin H&M:lle hakemaan tuollaiset kivat farkun ja legginssien valimuodon. Sisailmoissa on tietty niin kova ilmastointi, etta naihin joka-paiva-mustat-housut-asuihin saa jotain vaihtelun vivahdetta vaihtamalla edes huivia.

Ranskaan on myos jaanyt muutamia juttuja hoitamatta joita on tietty erityisen hankala hoitaa taalta maapallon toiselta puolin. Enemman olen ollut stressaantunut naista tavallaan itsestani riippumattomista jutuista kuin paikallisesta kulttuurista. Olen oikein tyytyvainen siihen, etta teeta voi roudata termoksessa ihan joka paikkaan, bussissa kaikki muut(kin) nukkuu paat nytkahdellen eika puikoilla syominenkaan tuota mitaan hankaluuksia. Ja onneksi kaikkeen muuhun tepsii ensiavuksi Cadburyn suklaa. Ja kaikki muut lukemattomat suklaakeksijutut jotka minulla on viela testaamatta!