Lisaa vauhtia

Hei vaan! Olen paassyt turvallisesti ja ongelmitta Australian maaperalle. Nama alun ensiviikot on tosin mennyt aika akkia kaikkeen tutustumiseen. Kulttuurishokkiakin on ollut ilmassa, olin vissiin ollut aika tottunut ihan huomaamatta aasialaiseen menoon ja siihen, etta missaan ei kuitenkaan ymmarra mistaan mitaan joten voin samantien tehda vahan sinnepain. Taalla on illalla aivot ollut puolikuolleessa asemassa ja ihmisten jutuissa on edelleenkin valilla tosi hankala pysya mukana. Valilla on meinannut menna hermot siihen, etta taas pitaa kaikki opetella alusta ja tuntea itsensa valilla tyhmaksi kun ei tieda, etta kaljat pitaa hakea eri kaupasta, illallisaika on jo kuudelta ja seitsemalta aamulla pitaisi olla jo joogassa tai surffaamassa. Toisin sanoen paivarytmi on ihan eri kuin mulla!

Lisaksi heti ekaan viikonloppuun mahtui kirjaimellisestikin vauhtia. Kaikki alkoi tasta...

...ja paattyi tanne. Tulin siis vierailleeksi sairaalassakin monena paivana, kun miekkonen kaatua pamautti skeittilaudallaan ja mursi ranteensa. Taytyy tunnustaa, etta yhtena iltana lahdin minakin skeittaamaan kamppiksen kaa ja ihan samalla lailla siina kavi, etta loysin itseni maasta, mutta sentaan suht vahingoittumattomana. Voitteko kuvitella Ellaa skeittilaudalla hameen helmat hulmuten ja kalja kadessa! Oikea prinsessahetki.

Nyt olen kovaa tyonhaussa ja paivisin toimin kotona siis valilla sairaanhoitajanakin. Kuvia ja tekstiakin olisi kovaa tulossa, mutta netti jumittaa toisinaan ihan kiitettavasti. 

Mini size me

Olen ollut nain pitkaan poissa silla viime aikoina on elamassa taas tapahtunut mielenkiintoisia kaanteita. Olen edelleen Ranskassa ja Bordeaux'ssa eika nettia ole hetkeen ollut kuin puhelimessa. Eli pari viikkoa sitten, paivaa ennen Hong Kongiin paluuta, kavi niin etta sain kaveripomoltani viestia ettei tarvi tulla takaisin silla he olivat loytaneet jonkun kiinalaisen minua paikkaamaan. Meilla oli ollut jo aiemmin hieman erimielisyyksia tarjotusta vs. tehdysta tyosta, tyotunneista ja palkasta sun muusta joten tama sitten loppui nain, etta yhtakkia eraana sunnuntai aamuna loysin itseni asunnottomana, tyottomana ja viela puhelimettomanakin. Akkia asioita jarjestelemaan, onneksi mulla on ihania kamuja joiden luona olen voinut hengata rauhassa ja miettia mita tehda seuraavaksi.

Ranskassakin on ollut pari hermoja kiristavaa juttua ja rahakriiseilya, mutta nain yleensa ottaen ihan kivaa. Olen tavannut kavereita, nauttinut auringosta (nyt taas sataa) ja ihaillut tata hienoa kaupunkia, kaynyt Cap Ferretissa moikkaamassa entista tyokaveria ja Baskimaassa ja Espanjan puolella San Sebastianissakin olen ehtinyt vierailla kaverini kanssa.

 Tahan on elamani on kutistunut. Matkalaukkuelamaa jo melkein kuukauden verran. Vahemman vaatekriiseja kun ei ole paljon vaihtoehtoja miten pukeutua. Kun on kylma, pitaa paalle heittaa kaikki mita loytyy. Suomesta ostettua suklaata saa syoda surutta kun ei sita voi missaan edes sailyttaa piilossa. Juhlameikiksi riittaa musta kajal, kun matkameikeilla on mentava. 

Nyt olen saanut monen mutkan ja uskomattoman sattuman kautta taas uusia kaanteita pariksi ensi viikoksi. Niista lisaa, kun paasen taas koneelle kasiksi ja laidattua kuvia kamerasta. Kylla tama tasta viela... 

Polkkyja rattaissa

Tajusin juuri etta tassa olisi nyt ihan hujauksessa mennyt jo kaksi viikkoa kun olen ollut taalla. Aina ei ole mennyt ihan kitkattomasti. Viime viikolla antiikinvanha tietokoneen veti vihdoin viimeisen patterihenkayksensa ja piti lahtea etsimaan uutta. Loysinkin, mutta tassa ei ole enaa mahdollisuutta tehda pisteita a:n ja :on paalle eika samoin ranskanmerkkeja, joka lievasti arsyttaa.

 Siina lappareita katsellessa ja kantoneesia suoltavan myyjan puhetulvan alla, valitsin sitten jossain pienessa mielenhairiossa tallaisen sinisen kannettavan. "Se on ainakin pirtsakka" kuulin sanovani kaverilleni. Niinpa ostin ekaa kertaa ihan yksin tietokoneen vertailematta mitaan muuta kuin hintaa. Tsekkasin, etta kamera ja mikrofoni on, etta voi skypettaa. Tassa on myos uusi Windows 8, joka on raastanut minun hermoja jo kaksi paivaa, kun yritan sita opetella. Koneessa ei myoskaan ole mitaan tekstinkasittelyohjelmia joten pienimpaankin tyojuttuun on mennyt tuhottomasti aikaa puhumattakaan siita, etta yritan metsastaa tuota kyseista Office-pakettia jostain. Norttiyteni taso on tosin noussut huimasti.

 Taalla on ollut ja mita ilmeisemmin onkin viela hetken aivan kauhea saatila. Tullessani ehdin kayttaa sandaaleja pari kertaa, mutta nyt vain sataa joka paiva ja ilmatilaksi voisi luonnehtia sellaista koleaa. Entiset tyokenkani Converset ja ainoat umpinaiset kenkani ovat siis paatyneet taallakin tyokengiksi. Ja ihan niiksi ainoiksi kengiksi joita kaytan ylipaataan...

Olin tietysti varautunut tahan kosteaan kesailmastoon josta syysta laukkuni on taynna shortseja ja heppoisia hameita. Piti siis kayda pakkoshoppailemassa ja etsia housut. Erittain lansimaiseen tapaan paraytin H&M:lle hakemaan tuollaiset kivat farkun ja legginssien valimuodon. Sisailmoissa on tietty niin kova ilmastointi, etta naihin joka-paiva-mustat-housut-asuihin saa jotain vaihtelun vivahdetta vaihtamalla edes huivia.

Ranskaan on myos jaanyt muutamia juttuja hoitamatta joita on tietty erityisen hankala hoitaa taalta maapallon toiselta puolin. Enemman olen ollut stressaantunut naista tavallaan itsestani riippumattomista jutuista kuin paikallisesta kulttuurista. Olen oikein tyytyvainen siihen, etta teeta voi roudata termoksessa ihan joka paikkaan, bussissa kaikki muut(kin) nukkuu paat nytkahdellen eika puikoilla syominenkaan tuota mitaan hankaluuksia. Ja onneksi kaikkeen muuhun tepsii ensiavuksi Cadburyn suklaa. Ja kaikki muut lukemattomat suklaakeksijutut jotka minulla on viela testaamatta!