jeudi 12 mars 2015

Tasta on niin pitka aika!

Siis mun viimeisesta postauksesta alkaa nyt olla ihan sellainen lyhyt aika kuin vuosi niin voisi varmaan jotain raapustella taas. Toisin sanoen sain tanaan tallaisen pienen innon kipinan kun aloin miettia yhta hyvaa viinia jota joskus join Marseillessa (kiitos vanhan blogini, loysinkin sen!) vuonna 2010 (kavi siis ilmi blogista). Aloin selata vanhoja kirjoituksia ja naureskelemaan omille jutuilleni, katselemaan kuinka nuori olinkaan ja kuinka jaksoin viinimaistella/ryypata niin kauheesti koulun ohella ja viela jaksaa pakertaa ne hyvat paperitkin ulos sielta koulusta.

Jospa nyt olisi aika tehda pieni paivitys mita tassa vuodessa taalla Australiassa onkaan tapahtunut:

- Eli olen edelleen samassa paikassa ja asun siis Sydneyssa. Sama mieskin on viela takertuneena menossa mukana jonka takia joudun hengata taalla maailman aarissa viela hetken ainakin (kunhan se suostuu vaihtaamaan surffausrannat Suomen kosteaan kaamossaahan)

- Viinihommissa ollaan edelleen ja sanoisinko etta viela enemmankin jopa. Olen ihan jamahtanyt ravintolamaailmaan ja vaihdoin juuri uuteen tyohon jossa luotsaan koko ravintolaa ja vastaan viinihommista eli olen nyt ammattinimikkeeltani "sommelier" (juhuu!)


- Koska viinimysteereja riittaa edelleen, paatin alkaa opiskelemaan oikein virallisestikin "sommelieriksi" eli aloitan "master sommelier"-kurssit heinakuussa josta loppujen lopuksi voi kokeilla onneaan ja valmistua master sommelieriksi. Naita hienoja hemmoja on koko maailmassa talla hetkella 219, USA:ssa 119 joista vaan 21 naisia (!). Viinipullon voi siis korkata jo ajoissa (harjoitteluun/juhlimiseen/pettymykseen).


- Elamani pyorii enimmakseen ruoan ja viinin parissa. Harjoittelen myos valokuvausta, photoshopin kayttoa (apua ei hyvin mee), uusia resepteja, kuinka ankea spirulinaa joka jumalan ruokaan, leipoa gluteenittomia kakkuja kun niin moni lahipiirista on "gluteeiniton", kahviluomuksia, bodybarre-jumppaa, joogavideoita, skillshare-sivuston videoiden katselua, suomalaisten astiastojen ja nakkileivan haalimista internetin maailmasta ja merelle tahyilya (helpompaa kuin juoksulenkit).


   - Yritan/opiskelen portugalin kielta. Valilla tuntuu etta olis suht helppoa kun osaa jo ranskaa ja sit ne heittaa jonkun ihan oudon aanteen.

video

- Olen taalla onnellinen. Paitsi etta tama on niin helkkarin kaukana kaikesta. En ole tavannut yhtakaan suomalaista, voisi olla enemman asialla.

Nyt siis asiaan: eli uusi blogiosoite on www.blondewine.com. Ja instagram kay paihittyy kaikista tiheimmin: elina_blondewine.

Olkaa karsivallisia, blogirytmi ei ole ihan viela vakiintunut!
Kuulemisiin kaikille ja innolla otan vastaan kommentteja! Voila!

dimanche 18 mai 2014

Iltakävelyllä

Mulla on ollut vähän inspiraatio hukassa blogin kanssa. Välillä tulee niitä hetkiä kun mietin että tästä ainakin kirjoitan heti kun pääsen kotiin. Sitten jää kuvat ja sitten jää lopulta tekstikin! Hieman kuvailin vähän aikaa sitten mun jo arkistoituvalla iphone kolmosella, joka päätti lähteä eläkkeelle muutama viikko sitten mätkähdettyään lattialle. Sen jälkeen on jäänyt sekä kuvaaminen että kaikenlaiset viestailut ympäri maailmaa kun nykyisellä puhelimella voi tehdä vain sitä alkuperäistä toimintaa eli soittaa ja naputella tekstiviestiä. Olen lisäksi miettinyt ja puuhaillut viiniblogin perustamista. Mitäs mieltä olette tästä ideasta?

 Tässä kuitenkin muutamia kuvia taannoiselta iltakävelyltä. Kesä on nyt taatusti ohi, kelloa siirretty ja pimeys tulee ihan suomalaiseen sopivaan aikaan siinä viiden jälkeen. Auringonlaskuja on kuitenkin edelleen tosi hienoa katsella ja miettiä kuinka ihanaa onkaan asua meren äärellä.

 Aussielämä ponkaisee aamuisin käyntiin jo siinä kuuden aikoihin. Aamut ovat suosituinta aikaa kaikelle, erityisesti urheilulle. Niinä hulluuden hetkinä kun olen päässyt sängystä aamulenkille ennen kahdeksaa rannalla käy jo kuhina. Naiset kyykkää ohjaajan käskystä, mammalomalaiset lykkää kärryjä viimeisen päälle hienoissa urheilukuteissa ja meikeissään ja vanhukset kauhoo merivesialtaissa. Sen jälkeen käydään aamupalalla kahvilassa ja kannetaan kädessä lattea tai flat whitea pahvimukissa. Ja se on tietty tehty rasvattomasta maidosta. Aivan niin kuin siinä olisi kamalasti eroa normaaliin.

 Samoin meno hiljentyy iltaisin paljon aikaisemmin mitä olen tottunut Euroopassa. Ranskassa on tavallinen aika mennä illallistamaan kasin ja kymmenen välillä illalla kun täällä siellä ravintolassa ollaan jo viiden jälkeen. Baarit ja yökerhot saattaa mennä jo klo 22 kiinni viikolla ja viikonloppuisinkin klo 1. Uuden lain mukaan edes keskustan yökerhoihin ei enää pääse sisään 1.30:n jälkeen ja loppujenkin asiakkaiden pitää poistua kolmen jälkeen. Mietin kun Ranskassa suunnattiin yökerhoihin vasta hyvästi keskiyön jälkeen ja sieltä kompuroitiin kotiin vasta sillä aamun ekalla ratikalla viiden jälkeen. Eipä Suomessakaan turhan usein päästy baariin ennen puoltayötä. Mutta niin vaan täällä poikien ja tyttöjen täytyy jaksaa nousta auringon kanssa tavoittelemaan aamun ekoja aaltoja. Ehkä huomenna minäkin jaksaisin tervehtiä aurinkoa lenkin merkeissä joskus siinä kepeästi kahdeksan aikaan. Ja sitten saakin jo puuroa! 

dimanche 11 mai 2014

Konsertissa

Mun on edelleen ajoittain hankala tajuta, että asun nyt täällä isossa kaupungissa, jonka voisi mieltää tämän pallon puoliskon yhdeksi pääkaupungeista. Lehdistä lukee kuinka julkkikset kulkevat keskustan kaduilla, jossain studion siimeksessä kuvataan Kylie Minoguen ja Ricky Martinin tuomaroimaa Voicea ja Miranda Kerr oli kuvattu kahvilassa, joka sijaitsee ihan mun työpaikan lähellä. Niinpä täältä löytyy myös konserttivalikoimaa aika lailla, Beyoncekin kävi vähän aikaa sitten. Pääsiäisen aikana kaverini menivät the Wailersin konserttiin kuuntelemaan reggaeta ja kun mulla sattui olla vapaata niin menin mukaan.

Konserttisalina toimi vanhanajan fiiliksen säilyttänyt Enmore-teatteri Newtownissa. Tämä osa Sydney on tosi trendikäs, vähän underground-kulttuurin omaava kortteeri josta löytyy vaikka minkänäköistä baaria, yökerhoa ja ravintolaa. Junapysäkki Newtown sijaitsee ihan teatterin vieressä, joten kätevästi pääsi paikalle myös ilman autoa. Meillä oli vähän aikaa ennen Wailersin ukkojen lurinoita, mutta kukaan ei tiennyt ruokapaikkaa siinä lähettyvillä joten syötiin vaan perus thai-ravintolassa. Mulla on kovasti hakusessa Newtownin ravintolat joten lupasin että seuraavalla kerralla varaudun paremmin ja parempiin sapuskoihin!

 Teatteri oli sisästä kaksi kolmasosaa täynnä ja oli ihan kiva fiilis. Ei ollut mitenkään tunkua ja sai rauhassa hytkyä Bob Marleyn laulujen mukaan ihan niin kuin itse halusi. Me oltiin seisomasalin puolella, mutta ylhäällä oleva parvikin näytti olevan aika täynnä istuvia kuulijoita.  

Junaa odotellessa.

Konsertti loppui suhteellisen aikaisin n. puoli yhdentoista aikaan. Meidän seurueesta osa oli jo väsynyt joten eikun kotimatkalle. Minä aion kyllä vakaasti mennä uudestaan lähiaikoina kun ei edes drinkille ehditty konsertin jälkeen!

mardi 29 avril 2014

Anzac

Niin että mikä ihme? Täällä oli viime viikonloppuna Anzac day eli Australiassa ja Uudessa Seelannissa juhlittava sotilaiden muistojuhla. Tähän pohjana on eräs ensimmäisen maailman sodan aikainen taistelu, jossa aussi- ja seelantijoukot yrittivät hyökätä Turkkiin Gallipollissa ja no, huonostihan siinä kävi. Samalla juhlistetaan ja muistellaan kuitenkin myös kaikkia Australian sotilaita, joten isot bileethän siitä seuraa.

Ettei mikään kävisi turhan yksinkertaiseksi päivä alkaa klo 5.30 pidettävällä muistopalveluksella ja sen jälkeen kaikki suuntaa aamupalalle jonnekin ravintolaan. Lisäksi kyse on suunnilleen koko väestöstä eikä vaan parista hemmosta. Mun työpäivä alkoi siis pirtsakasti jo klo 6 parin tunnin yöunien jälkeen. Tosi huonolla säkää silloin myös satoi aika kivasti niin että en jaksanut mennä edes nappaamaan kuvaa seremoniasta vaikka siitä ohi kuljinkin.

Aamupala alkoi tietty oluella ja kuoharilla asianmukaisesti! Mulle ei olisi kyllä tullut mieleenkään niin aikaisin aamulla (ennen seiskaa taisi tulla eka kaljatilaus) eikä varsinkaan siinä sateenkosteassa kylmyydessä.

Tällä vauhdilla ilmeisesti jatkui monienkin koko päivän rytmi. Vuoroni loputtua alkuiltapäivästä oli kyllä pakko ottaa pienet tirsat ennen kuin mihinkään jaksoi. Kuudelta illalla olin sitten minäkin radalla todistamassa tätä juhlintaa. Täällä muuten alkaa biletys aina ihan toooosi aikaisin, joinain päivinä baarit saattaa mennä jo klo 22 kiinni! Silloinhan me ollaan vasta aloittelemassa Suomessa ja tukkakin on miten sattuu. Kyllä mulla oli aluksi totuttelemista. Siinä meni sitten Anzac-päiväni riehakasta menoa todistaessa. Itse olin kiltisti kotona jo hyvästi ennen puoltayötä. Ja oikein hyvä niin. 

Nyt oon ollut vähän vastoinkäymisiä ja esim. puhelimeni tippui lattialla ja meni pimeäksi. Sitä oli tosin käyttänyt jo kaveri ja sen kaveri, joten olenpa taas palannut vanhaan blackberryyni. Ja sehän on luonnollisesit ainut puhelinmerkki koko maassa, jossa sim-kottini netti ei toimi. Australia. 

mercredi 23 avril 2014

Pääsiäistä

Kaikista hankalinta täällä on löytää jonkinlaista juhlatunnelmaa näinä vuoden pyhäpäivinä joita on tottunut viettämään Suomessa perheen kanssa. Ranskassakin  pitkäperjantai on normaalipäivä joten pääsiäinen typistyy sitä mukaa vaan pitkäksi viikonlopuksi. Olin osaksi töissä viikonloppuna mutta musta tuntui että kaikki oli ihan samaa kuin normaalistikin paitsi kahvin kanssa tarjoiltavat suklaamunat. Suurin tottumuskysymys on edelleen sää, sillä täällä on ilmat viilentynyt niin ettei mulla tahdo vaatteet riittää illan pukeutumiseen. Hassua lukea kuinka Suomessa hehkutetaan lisääntynyttä valoa ja lämpöasteita kun minun pitäisi tunkea villapaita nahkatakin alle.

Easter show eli tämmönen tivoli-systeemi kuuluu ilmeisesti australialaiseen pääsiäiseen. Me käytiin vaan tuossa meidän kylällä katsomassa, mutta kuulin että keskustassa oli meneillään paljon hienompi versio. Odotin kaikista eniten farmia ja pääsiäispupua, mutta voi mikä pettymyt kun ei pupua näkynyt mailla halmeilla! En sitten viitsinyt edes ottaa kuvaa niistä lampaista.   

 Katseltiin kivoja kuvia ja mies maistoi maailman tulisinta chilikastiketta. Se olikin niin tulista että antoi mahanpuruja vielä pitkäksi aikaa maistelun jälkeenkin kuulemma.

 Viikonloppu oli sentään tosi aurinkoinen ja siihen kuului sitten tietty pakollinen kävely rannalla, kun täällä nyt ollaan.

 Jälkkäriä kävin hakemassa jugurttikiskalta ja siellä oli pääsiäispupu! Äkkiä, pakko ottaa kuva!

Pääsiäis(suklaa)munat on sentään sama traditio täälläkin puolella maailmaa. Olen tosin aivan järkyttynyt suklaantasosta, sillä eipä paljon muuta ostettavaa löydy kuin Cadburyn eri tuotteita. Nämähän eivät ole mitään hyvää suklaata, mutta onneksi kotoa on tullut sitten sitä parasta Fazeria. Edes Kinderiä ei täältä löydy! Ei ihmekään kun munat ovat kestäneet jo viikon ja vieläkin niitä on jäljellä. Tämä pulla on muuten hot cross bun,  pääsiäisajan herkku, joka tosin minusta maistuu vaan ihan kuivahtaneelle pullalle jossa on hedelmiä sisällä. Onneksi pullat on aina hyviä.

mardi 15 avril 2014

Viineilemässä

Viime viikolla mulla oli yksi vapaapäivä ja se kului mieluisissa merkeissä viinin maistelun parissa. Olin kerrankin cityssä muun kuin työn merkeissä ja päädyttiin kiertelemään Surry Hillsin korttelissa. Täällä sijaitsee myös mun työpaikka. Joka paikassa näkyy muodikkaita putiikkeja, kivoja kahviloita ja ravintoloita. Me päädyttiin alkupaladrinkeille The Wineryyn, josta olin lukenut hyviä arvosteluja jo aiemmin.

 Saavuttiin hyvään aikaan illan tullen jolloin puutarhaosion tuhannet ihanat valopilkut syttyi valaisemaan maisemaa. Tai oli niitä ainakin aika monta.

 Silloin oli vielä leppoisan viileä joten valitsin argentiinalaista Torrentes Jedi-valkoviiniä, joka olikin mainio valinta. Erittäin hedelmäinen, raikas ja hyvän hapokas viini. Onpa muuten hassua kuvailla viiniä suomeksi!

Vähän aikaa piti hapuilla kunnes sain muka huomaamattomasti lipsautettua että tilattaisko juustoa. Mun juustohulluus on noussut täällä ihan uusiin ulottuvuuksiin, varmaan sen tähden ettei sitä tahdo löytyä ikinä mistään. Olen testannut jo monen paikan juustolautasta ja multa löytyy suunnilleen arviointivihkonen jokaisen paikan valikoimasta. Ranskassa en muista melkein koskaan ottaneeni esim. ravintolassa juustoa vaan aina tilasin jälkkärin ja vedin sitten sitä juustoa ihan kotona. No ei täältä löydy kaupasta kun jotain cheddaria ja olen ihan hätää kärsimässä.

 Sattuneesta syystä kävi vielä niin että seuraavana päivänä samassa paikassa järjestettiin espanjalaisten viinien maistelutilaisuus. Järjestänä toimi myös meidän ravintolan viinintoimittaja joten kävin siellä katselemassa ja maistelemassa josko löytyisi jotain uutta meidän valikoimaan. 

Nämä Espanjan aarteet oli aika lailla mun mieleen, mutta voitte kuvitella kuinka paljon viinin tuonti tänne asti maksaa veroineen sun muineen. Monet oli mielettömän maukkaita, mutta löydettiin vaan yksi uusi sherry valikoimaan. Täällä on muuten sherryt aika suosittuja, sekä kuivat alkujuomaksi että makeat jälkkäriä varten. Itse en ole pahemmin sherryihin tutustunut aiemmin, onko teillä jotain kokemusta? Ostaako joku Suomessa tai teidän kotimaassa sherryä?

lundi 14 avril 2014

Menossa ja tulossa

Mietin välillä että olisi kiva kirjoitella joka päivä blogiin, että muistaisi missä on ollutkaan menossa tai mitä tekemässä. Sitten se jää vaan pelkäksi aikeeksi ja mietin kuinka kaikilla muilla on aikaa. Aikaahan on jos sitä tekee itselleen. Sun muuta, mutta viime viikkoina en tosiaankaan ole ehtinyt tai jaksanut! Olen ottanut vähän liikaa töitä ja aikani kului vaan töissä, sinne mentäessä tai tultaessa. Syödäkin ehdin vain melkein junamatkallani. Mutta tälle hulluudelle on tavoite sillä toukokuun lopusta olisi tiedossa Euroopan matkaa!

 Kesä on melkein ohi, aurinko on vaihtunut vesisateeseen. Vettä tulee taivaan täydeltä vahintään kerran viikossa ja sitteen tuulee. Kerran myrsky oli niin kova että junaliikenteestä meni sähköt poikki. Bussia odotellessa oli hyvä mutustella pähkinävoileipää.

Mun viime päivien näky. Junan penkit. Onneksi yleensä tyhjemmänlaiset ettei tarvi vielä kaiken lisäksi kuunnella urpojen jutustelua tai teinien musanhuudatusta.

 Illaksi kotiin. Mun työvuoro loppuu yleensä niin myöhään että pääsen kotiin ja sänkyyn vasta siinä vaiheessa kun muu kaupunki on jo siellä. Onneksi aikaeron ansiosta äitin kanssa on kiva chattailla keskellä yötä junamatkalla. Ja sitten on ihana käpertyä oman sängyn pohjalle lämpimien peittojen alle.