Menossa ja tulossa

Mietin välillä että olisi kiva kirjoitella joka päivä blogiin, että muistaisi missä on ollutkaan menossa tai mitä tekemässä. Sitten se jää vaan pelkäksi aikeeksi ja mietin kuinka kaikilla muilla on aikaa. Aikaahan on jos sitä tekee itselleen. Sun muuta, mutta viime viikkoina en tosiaankaan ole ehtinyt tai jaksanut! Olen ottanut vähän liikaa töitä ja aikani kului vaan töissä, sinne mentäessä tai tultaessa. Syödäkin ehdin vain melkein junamatkallani. Mutta tälle hulluudelle on tavoite sillä toukokuun lopusta olisi tiedossa Euroopan matkaa!

 Kesä on melkein ohi, aurinko on vaihtunut vesisateeseen. Vettä tulee taivaan täydeltä vahintään kerran viikossa ja sitteen tuulee. Kerran myrsky oli niin kova että junaliikenteestä meni sähköt poikki. Bussia odotellessa oli hyvä mutustella pähkinävoileipää.

Mun viime päivien näky. Junan penkit. Onneksi yleensä tyhjemmänlaiset ettei tarvi vielä kaiken lisäksi kuunnella urpojen jutustelua tai teinien musanhuudatusta.

 Illaksi kotiin. Mun työvuoro loppuu yleensä niin myöhään että pääsen kotiin ja sänkyyn vasta siinä vaiheessa kun muu kaupunki on jo siellä. Onneksi aikaeron ansiosta äitin kanssa on kiva chattailla keskellä yötä junamatkalla. Ja sitten on ihana käpertyä oman sängyn pohjalle lämpimien peittojen alle.