Tytto tulessa

Mun kurssi meni ohitse tosi akkia ja viimeisena paivana harjoiteltiin palomiehenhommia. Tama oli aika kiva loppu kivalle viikolle vaikka vetta tulikin niskaan hieman. Huomasin myos, etta musta ei tulisi paikan parasta palomiesta.

Kaytiin syomassa Pad Thaita lounaaksi ja suunnattiin sen jalkeen paloasemalle. 

Kaikki saivat paallensa tosi mahtavat kuteet ja haalarit hikoiltavaksi. Omaa harjoitteluvuoroa venaillessa oli hyva pitaa valokuvauspausseja.

Yhdella pojista oli iphonessaan toiminto, jolla sai otettua tuollaisia mahtavia panoramakuvia, joten tama kuva on hanelta. Lahestyttiin palavaa kohtaa vesiletkun kanssa rivissa ja toinen palomies suihkutti vetta paalle. Omalla vuorollani mun naama oli niin vesisuihkun peitossa, etta hyva kun sita tulipesaketta nain. Sohin vetta vahan sinne pain = en saanut kymmenen pistetta enka papukaijamerkkia.

 Kokemuksen jalkeen haalareista kuoriutui kuitenkin aika onnellinen vaikkakin likimarka Ella. Mikas siina kun bikinit paalle ja kokoonnuttiin sitten heti juhlistamaan yhden uutta tyopaikkaa, toisiemme tapaamista ja kurssin paattymista kahden pojun hotellin altaalle. Illasta lahdettiin viela bilettamaankin, meilla oli ihan alyhauska ilta ja seuraava paiva kului taas uima-altaalla hengatessa.

Oon tata jo varmaan toitottanut, mutta itse tykkasin tosi paljon mun koulusta, Sail in Asia, joten sinne vaan jos joskus haluaa suorittaa Phuketissa mitaan mereen liittyvia kursseja. Loysin myos kivoja kavereita ja sain jo kutsuja pariin Australian kolkkaan joten yritetaan nyt sitten joskus treffata maailmalla seilatessamme.

Vauhdin hurmaa

Ennen tanne tuloa olin miettinyt, etta minahan huristelen taksin kyydissa joka paikkaan mihin haluan menna, ei se nyt niin kallista voi olla. Hmmm, olin vahan vaarassa. Taksit huitelee melkein Suomen hinnoissa, niita ei voi huitoa kadulta noin vaan vaan ne pitaa aina tilata ja maksaa matka etukateen hotellin respaan. Sain kuulla, etta taksit on mafian alaisena taalla Phuketissa ja siis jyrkasti saannostelty. Sen takia hinnatkin huitelee jossain aivan omissa sfaareissaan.

Eli mitapa sita muuta kuin seuraamaan muiden esimerkkia ja marssin mun hotellin suosittelemaan pyoravuokraamoon. Tassa on mun uusi ystava Scoopy talle viikolle!

Hitto ensimmainen matka oli yhta sydamentykytysta ja kasien tarinaa. Mun ensimmainen lause matkan paatyttya taisi olla, etta ma viela kuolen enka nae aitia enaa koskaan. Mutta nyt rakastan viilettaa menemaan mun skodalla!

Skootterin vuokrausta varten ei tarvi muuta kuin passin ja ajokortin koko ajan mukana jos poliisi sattuu pysayttamaan. Vuokraaja kysyi, kuinka hyvin osaan ajaa (valehtelin sujuvasti, etta siita on toooosi monta vuotta vaikka oikeasti en ole ikina ennen ajanut skootteria) ja antoi sitten tuollaisen aloittelijan menopelin. Liikenne on vasemmanpuolista ja vahan muutenkin miten sattuu joten olen huomannut parhaaksi vaan huristella paikallisten perassa ja toivoa parasta. Tama tarkoittaa esim. sita, etta valoissa startataan matkaan jo hyvasti ennen kuin punainen ehtii vaihtua vihreaksi. Bensa-asemallekin osasin kurvaista muiden perassa ja matkia etummaista.

Ainakin puolella ei ole ajellessa kyparaa, satulaan saattaa kiiveta neljakin n. 13-v. pikkupoikaa (ikarajaa ajamiselle ei ilmeisesti ole ??), vauvat kulkee katevasti takana istuvan kasivarsilla ja jopa isohkon koiran olen nahnyt viilettavan omistajansa jalkojen valissa. Etta tallei taas totutaan paikalliseen menoon... 

Tavallinen paiva koulunpenkilla

Olen ollut oikein tykastynyt ja tyytyvainen mun minimittaiseen koulutukseen. Puolet meidan ryhmasta on vahan vanhempia kauppalaivamiehia, jotka on myos tosi hauskoja ja toinen puolet mun kaltaisia nuoria. Meita on vaan kaksi tyttoja, mutta oikein hyvin ollaan tultu toimeen poikien kanssa. Vahan liiankin hyvin niin, etta eilisiltakin lipsahti vahingossa viiteen asti ja aamuheratys oli hieman tuskaa.

Just another day in office...Yhtena iltapaivana kaytiin meidan rantatukikohdassa harjoittelemassa kaytannossa pelastustoimia. Ja mikas siina tallaisissa maisemissa menna kouluun.

 Laivojen mukana pakattu pelastusvene. Harjoiteltiin taman kayttoa, sinne kiipeamista vedessa ja kaikkea muuta mukavaa mita saattaa seurata jos laiva uppoa ja joutuu seilaamaan tallaisessa pienessa veneessa keskella laakeaa merta. Kivasti se keinui aalloilla ja majoitti kaikki 12 oppilasta. Selviytymispakkauksessa tulee tarpeet 30 paivan (!) oleilulle tassa pienessa hokkelissa. Kuulemma jo parin tunnin keinumisen jalkeen iskee merisairaus ja laatta lentaa jos ei ota sita estavia pillereita.

 Iltapaiva oli oikein kivan lammin ja aurinkoinen. Tunnin paatteeksi oli siis mukava pulahtaa aaltoihin pienelle virkistysuinnille ja suunnata sitten takaisin kotiin ja valmistautumaan iltaa ja paria Singhaa varten.

Merimies hoi

Eli en ole taalla ihan pelkastaan lomailemassa. Muutaman mutkan ja uuden tuttavan kautta paadyin tallaiseen pieneen uranvaihdokseen ainakin hetkeksi ja takaisin koulunpenkille Phuketiin! Tuntuu edelleen hieman oudolta olla koulussa jossain Thaimaassa. En ole ikina ennen ollut taalla painkaan, mutta sanonko etta aika reippaasti olen ollut liikenteessa. Hermoja on kiristanyt taas muutamat jutut, naiden thai-ihmisten kanssa on mun mielesta aivan hemmetin vaikea kommunikoida!

 Bongasin kivan pikkuhotellin, jossa nyt majailen taman viikon. Tanne oli vaan tosi vaikea loytaa, taksikuski harhaili pari tuntia puolen yon paremmalle puolelle ja mina olin tihrustaa itkua takapenkilla vasymyksesta ennen kuin tuhannen kyselystopin ja puhelinsoiton jalkeen loydettiin vihdoin koko paikka. Kuulin muilta oppilailta, etta he liikkuvat skoottereilla, huomenna meinaan vuokrata sellaisen myos itse. Vahako hirvittaa ajaa vasemmanpuolisessa liikenteessa.

Uusi kurssimateriaalini. Koulutus kestaa ainoastaan taman viikon ja sitten minun pitaisi olla valmis tyoskentelemaan laivalla/ jahdilla/ huvipurrella tai muulla vastaavalla. Huomenna mennaan harjoittelemaan meren rannalle siihen asti opeteltua teoriaa, menenpa tasta nukkumaan!

Phuketista ja ymparistosta saa antaa vinkkeja, silla en ole ehtinyt mitaan tietoa etsia ja kurssin jalkeenkin jaan tanne kai viela hetkeksi. Paluulennosta ei ole talla hetkella viela havaintoa... 

Takaisin Aasiassa!

Ette varmaan ikina olisi uskonut, etta olen jo taas toisella mantereella! No en makaan melkein! Terveisia siis Thaimaasta. Paadyin nyt tanne ja saavuin tassa aamulla Bangkokiin ja maanantaiksi matka jatkuu Phuketiin.

Mun yksi hyva kaveri totesi, etta taas kerran mun elamassa meni kuin Kauniissa ja Rohkeissa konsanaan, niin jaan nyt tarinan taman retken takaa. Istahdin Bordeaux'ssa lounaalle kaverin kanssa eraalle terassille surkuttelemaan tilannettani, kun yhtakkia viereisen poydan tuttu tervehtii. Vietettiin sitten iltapaiva yhdessa hanen kanssaan ja selitin kuinka paras Ranskakaverini on oleillut kesan Bangkokissa tyon merkeissa. Tama tuttu sattuu olemaan toissa eraalla lentoyhtiolla ja kuinka ollakaan, mainitsi lentavansa Bangkokiin kuun lopussa. Niinpa muutaman minuutin paasta mulle oli hoidettu hyva lippudiili ja hihkuin onnesta. Ja nyt istun kaverini kampalla venailemassa tyttoa jostain parin paivan retkelta Full Moon-partyista.

Harmikseni tama viikonloppu Bangkokissa on tosi tosi lyhyt, mutta kirjoittelen lisaa Phuketista, jonne suuntaan...yksin. Gulp, en ole ikina matkustanut mihinkaan kohteeseen yksin. Kirjoittelen sielta pain lisaa uusista suunnitelmistani! Toivottavasti pysyn vaan hengissa sinne asti, hieman nimittain jannittaa.

Mini size me

Olen ollut nain pitkaan poissa silla viime aikoina on elamassa taas tapahtunut mielenkiintoisia kaanteita. Olen edelleen Ranskassa ja Bordeaux'ssa eika nettia ole hetkeen ollut kuin puhelimessa. Eli pari viikkoa sitten, paivaa ennen Hong Kongiin paluuta, kavi niin etta sain kaveripomoltani viestia ettei tarvi tulla takaisin silla he olivat loytaneet jonkun kiinalaisen minua paikkaamaan. Meilla oli ollut jo aiemmin hieman erimielisyyksia tarjotusta vs. tehdysta tyosta, tyotunneista ja palkasta sun muusta joten tama sitten loppui nain, etta yhtakkia eraana sunnuntai aamuna loysin itseni asunnottomana, tyottomana ja viela puhelimettomanakin. Akkia asioita jarjestelemaan, onneksi mulla on ihania kamuja joiden luona olen voinut hengata rauhassa ja miettia mita tehda seuraavaksi.

Ranskassakin on ollut pari hermoja kiristavaa juttua ja rahakriiseilya, mutta nain yleensa ottaen ihan kivaa. Olen tavannut kavereita, nauttinut auringosta (nyt taas sataa) ja ihaillut tata hienoa kaupunkia, kaynyt Cap Ferretissa moikkaamassa entista tyokaveria ja Baskimaassa ja Espanjan puolella San Sebastianissakin olen ehtinyt vierailla kaverini kanssa.

 Tahan on elamani on kutistunut. Matkalaukkuelamaa jo melkein kuukauden verran. Vahemman vaatekriiseja kun ei ole paljon vaihtoehtoja miten pukeutua. Kun on kylma, pitaa paalle heittaa kaikki mita loytyy. Suomesta ostettua suklaata saa syoda surutta kun ei sita voi missaan edes sailyttaa piilossa. Juhlameikiksi riittaa musta kajal, kun matkameikeilla on mentava. 

Nyt olen saanut monen mutkan ja uskomattoman sattuman kautta taas uusia kaanteita pariksi ensi viikoksi. Niista lisaa, kun paasen taas koneelle kasiksi ja laidattua kuvia kamerasta. Kylla tama tasta viela...