mercredi 31 juillet 2013

Pian virallinen

Tanaan tuli kivaa postia! Ei niin kivaa ihan mita esim. aipalta voisi odottaa mutta kuitenkin.


Mun viisumista tuli vihdoin uutisia! Nimittain sellaisia, etta hakemusta nyt kasitellaan ja ihan sellaisen kivan muutaman viikon paasta voisi se ihan oikea viisumikin paasta eksymaan kasiini. Sen jalkeen voin matkustaa vahan rauhallisemmalla mielella, kun on esittaa jotain papereita immigrationissa. Olen nimittain jo poistunut maasta muutaman kerran ja kerannyt passiini ensimmaista kertaa elamassa edes muutaman leiman. Taman jalkeen seuraava etappi on hakea Hong Kong Resident Cardia ja kurvailla kuulisti pitkien immigration-jonojen ohitse siihen viereiselle VIP-tiskille. 

Tata viela odotellessa kirjoittelen pian mun viikonlopusta Balilla, josta kotiuduin juuri eilen ja pian olisi edessa myos koti-Suomeen paluuta! Joo, aiti ja iska olen ihan pian katsomassa niita lippuja... 

mardi 23 juillet 2013

Niin monta nollaa kuin mahdollista

Jos minun pitaisi kuvailla Hong Kongia yhdella samnalla niin se olisi raha. Ehka opiskeliljana nakisin asiat eri lailla mutta nain tyoelamassa huomaa etta business on kaikille kaikki kaikessa. Taalla ei tyotunteja lasketa millaan ammatiliiton mittaamalla tavallaan vaan useimmat paiskivat toita monta tuntia paivassa tai ainakin niin paljon kuin jaksavat. Lansimaalaisilla on useimmilla ainakin siivoja joka kay kerran viikossa ja lastenhoitaja. Nama ovat sitten jostain muualta Aasiasta tulleita, useimmiten Filippiineilta. Palkasta voidaan aina neuvotella ja lisamaksusta voi "paasta siivoamaan" paamakuuhuonetta kun rouva on poissa.

 Siita puhutaan kaikkien kanssa ja monessa muodossa. Joskus mietitaan miten paljon sai alennusta kaupassa jugurteista tai kuinka paljon taloyhtio on korottanut vuokria, mika ruokapaikka meidan kortteerissa on kallein ja kuinka paljon maksaa magnumpullo vodkaa missakin yokerhossa. Muiden tuloja syynataan aika tarkasti ja juoruista kuulee kenella sita rahaa olisi ja missa maarin. Tasta syysta myos asuinpaikka on tarkea, silla siita pystyy paattelemaan yhta jos toista. Paalta pain rikkautta onkin vaikeampi paatella jos ei tieda. Meilla kay esim muutamia IT-nortteja tai muuten vaan jo niin suuria pomoja, etta he voivat hengata vapaa-ajallaan ihan rennosti kulahtaneissa shortseissa ja lippiksessa. Tai tiesitteko, etta Kazakstanissa suurin vaurauden merkki on pukeutua upouusimpiin urheiluvetimiin?

Luokkaerotkin ovat tietty ihan erilaiset kuten Suomessa. Rikkaita lansimaalaisia on taalla investoimassa yhteen jos toiseen kohteeseen, samoin uusrikkaita mannerkiinalaisia jotka haluavat ostaa ihan kaiken. Taman takia Louis Vuittonilla ja Chanelilla kiemurtelee aina pitkat jonot, kun ei ne kaikki sinne Ranskaan asti jouda! Hong Kongin venalaisvaesto on myos paisunut viime aikoina muunmuassa Kyproksen pankkiongelmien takia. Meillakin heita kay ja voi jessus sita merkkien pursuilua vaatteissa, ihan silmia haikaisee. Eras tyttokaverini shoppaili aina Louis Vuittonilla ja Hermesilla joten menin sitten ihan yksinani sinne H&M:lle.

Raha on myos se ratkaisevin tekija naimisiin mennessa. Useammat tytot juoksevat tukka putkella sen  rikkaimman miehen perassa, oli se sitten ihan kuinka kauhea tahansa. Taman takia lansimaiset ovat kovaa valuuttaa silla tienaavat useimmiten enemman kuin perushongkongilaiset. Myos tyton perhe voi pyytaa rahaa sulhoehdokkaalta kaiken maailman kuluja maksamaan. Niinpa ainoastaan osa avioliitoista solmitaan rakkaudesta. Kun hyva toimeentulo on turvattu, voi alkaa etsia sita ihan kivaa rakastajaakin. Tama on muuttumassa uudemman sukupolven tyttojen kanssa silla he ovat kayneet opiskelemassa jossain muualla maailmassa ja vahan lansimaalaistuneet joten paljon itsenaisimpia vaikka perhe (ja sen mielipiteet) merkkaa edelleen tosi paljon.

Jahas vois tassa lopettaa jaarittelun ja alkaa tekemaan jotain sen palkkansa eteen...

dimanche 21 juillet 2013

Kun kerran Filippiineilla

Filippini-viikonloppu meni kylla ihan liian akkia, niin hauskaa siella oli. Mulla ei sattumoisin ole niita kaikkein kauneimpia kuvia, silla Miehella oli matkassa paljon parempi kamera ja sielta loytyy tietysti parhaimmat otokset. Merivesi oli kylla tosi sinista ja lamminta, mutta rannalla en ehtinyt kovin maata silla oltiin koko ajan menossa. Kylla siina menossakin tosin ehti sitten rusketusta parannella.

 Meinasin kirjoittaa ettei me ihan koko aikaa ryypatty, mutta ehdittiin silti kayda kerran nopealla kierroksella Cebun yoelamassakin. Melkein sama meno kuin Onnelassa...Suunnattiin eraan ruotsalaisen tyton suosittelemalle biletysalueelle, mutta se ei kylla ollut ruotsalaisia nahnytkaan. Kaytiin kahdessa baarissa/yokerhossa, jotka olivat ihan tupaten taynna, paikallisia tosin. Kierrettiin vahan paikkaa ympari ja varmistuttiin, etta oltiin ainoat lansimaiset. No, mikas siina paikalliset olivat tosi ystavallisia ja meilla niin karsea festarilookki paalla, etta ne varmaan ajatteli ettei noilta voi edes mitaan varastaa. Tupakkaa ja huoria myytiin joka kadun varrella. Halpaa oli mutta ei kokeiltu.

Bileillan leimasaldo. Hong Kongissa ollaan jo niin moderneja, etta leimat ovat nakymattomia ja ovella portsari valaisee jollain laaserilampulla leiman nahdakseen. Katevaa jos taytyy seuraavana paivana toissa vakuutella, etta meni pehkuihin jo yhdeltatoista.
 Ylivoimainen Filippinien suosikkiolut on San Miguel. Se valmistetaan paikan paalla ja on kuulemma tosi erimakuista kuin espanjalaisvalmisteinen kaimansa. En nyt just muista milta espanjalainen maistuu, mutta meni tama paikallinenkin oikein hyvin alas.

 Minun suosikkihetki koko viikonlopulta.
Oltiin jo taksissa matkalla hotellille, kun kaveri huutaa "Stop me jaadaan tas pois!". Mina ja Mies kommitaan hammentyneina taksista ulos ja kay ilmi, etta kaveri on bongannut ikkunasta jotkut kylajuhlat. Jutskataan hetki ystavallisen paikallisen nuoren hepun kanssa, joka johdattaa meidat sisaankaynnille. Han jaa ulkopuolelle, silla hanella ei ole varaa maksaa sisaanpaasymaksua, joka on n.3e. Me vietetaan siella pieni hetki ja mina saan ymparilleni lauman innokkaita pikkutyttoja.

Olen saanut kuulla jo muutaman kerran taalla, etta naytan ihan Taylor Swiftilta (Voi ei, miten niin??!!). Joku kekselias siellakin akkasi taman ja kohtakos kaikki pikkutytot huusivat kuorossa Taylor, Taylor, Taylor ja tulivat tosi innokkaasti esittelemaan itsensa. Paasi tosin kaikki nimet aika akkiseltaan unohtumaan...Olin silti ihmeissani silla kaikki tytot puhuivat tosi hyvaa englantia.

Viimeinen yo sujui Plantation-nimisessa paikassa. Tanne saisi kylla uppoamaan enemmankin aikaa silla alueelta loytyy monta eri ravintolaa ja vaikka mita aktiviteettia. Me vuokrattiin pyorat ja kierreltiin vahan, kaytiin meressa uimassa, testaamassa hyppytorni ja kylmavesialtaat. Haatkin siella oli meneillaan illalla auringonlaskun aikaan ja seremonia niin romanttinen, etta tuli melkein tippa silmaan kun katselin sita uintini lomassa. Haapusu tuli kylla hieman nihkeanoloisesti. Mutta sita ennen oli tosi siirappista. 

 Alueelta loytyi myos jousiammuntarata ja ihan tavallinenkin pyssyrata. Pojat halusivat sinne ehdottomasti, mua vahan pelotti. Siita sitten valittiin pistoleita, revolveria ja naita jumalattomia kivaareitakin. Munkin piti ampua ihan jokaisella ja lopulta tuo yllaoleva olikin mun suosikki! Varmaan sen takia, etta se oli niin hemmetin painava etten millaan jaksanut seka kannatella sita etta tahdata joten sain laskea sen siihen poydan varaan. Ja johan ammuin tarkimmin meista kaikista!

Niin tuli viikonloppu paatokseen ja viela lahdettaessa lentokentalla piti tietty saada hieman sydamentykytyksia. Saavuttiin ihan sopivasti paikalle kunnes kavi ilmi, etta lahdettaessa pitaa taas maksaa jotain ja kateisella tietty. Meidan kateisvarastosta puuttui sellaiset kivat 4e...Lahin automaatti ei toiminut ja Mies lahti jo juoksemaan ympari kenttaa mun raukan OP:n visan kanssa loytaakseen jonkun toimivan kojeen. Kun lentokenttatati tuli ilmoittamaan, etta meilla on 4 minuuttia aikaa olla koneessa, alkoi hieman hermostuttaa. Kahden minuutin paasta Mies saapui takaisin ja vielakin puuttui jotain euro, jonka lopulta ystavallisesti kenttahenkilokunta meille vippasi. Juostiin koneeseen sitten viimeisina aivan kuin Amazing Racessa konsanaan ihmisten hurratessa...  
Ja perilla Hong Kongissa satoi taivaan taydelta.

samedi 20 juillet 2013

Tuli viikonloppu

Kesakuussa ei nakojaan ole ehtinyt kirjoitella, mutta nyt taas runosuoni sykkii. Vahan aikaa sitten kavi sillai, etta sain kutsun akkilahdolle Cebuun, Filippiineille. Torstaina tuli viestia, etta saisitko viikonlopun vapaaksi ja koska mulla on maailman parhaat kaveripomot, he myontyivat pitkin hampain, ja perjantai-iltana istuin jo lentokoneessa. Tata siis seurasi kun yksi viaton blondi lahti matkaan kahden hullun pojan kanssa...

Ensimmainen aamu alkoi heti vauhdikkaasti, kun hotellin check-outissa huomattiin etta Miehen pankkikortti seka mun ja hanen passit olivat hukassa. Edellisilta oltiin kuitenkin vietetty ainoastaan hotellin alueella ja meidan huoneen uima-altaalla joten jossain ne taytyi olla. Hetken hermoilun ja mun lievan panikoinnin jalkeen kaikki edella mainitut tavarat loytyivat sohvan raoista.

Meidan ensimmainen yopymispaikka Crimson Resort. Tosi ystavallista palvelua, vaikka aiheutettiin taalla kaikista eniten riesaa. Enemman perheystavallinen ja romanttinen kohde, joten vaihdettiin heti seuraavana aamuna. Parhaana puolena se, etta huoneen ikkunasta paasi hyppaamaan suoraan omaan uima-altaaseen! Ja se kuuluisa sohva...

Meille sattui tosi hyvat ilmat vaikka lahdettiin matkaan taifuunivaroituksen alla. Lopulta saatiin hippasen sadetta niskaan vain yhtena iltana. Ihan kiva oli myos paiva jolloin vuokrattiin oma paatti kuljettajineen kayttoon ja lahdettiin vahan merelle. 

Paastiin snorklaamaan johonkin saaren edustalle, joka oli kylla ihan surkea yritys. Ei siella vedessa mitaan muuta nakynyt kuin pari kalaa, etta talla kertaa eivat filippiinot ihan osuneet hyvaan saumaan. Kaytiin myos rantautumassa talla rannalla ja syotiin lounasta "kelluvassa" ravintolassa. Nama oli sellaisia rakennelmia jotka seisoivat meressa tukkien paalle rakennettuna, annoksensa sai valita vastapyydystetysta kalasaaliista ja se sitten valmistettiin omavalinnaisella tavalla. Oli tosi hyvaa ja hemmetin tyyrista.

Meidan toinen matala maja. "Movenpick, ihanaa jaateloa!", mina hihkaisin kun naen hotellin nimen. Pojat katsovat mua kummastuneena: "Eikun se on toi meidan hotellin nimi...". Siis missapain maailmaa ei tiedeta, etta Movenpick on ensisijaisesti jaateloa??!
Siella oli myos iltapaivalla suklaa-happy hour ehdin huomioida ennen kuin painuttiin paistattelemaan aurinkoa rannalle ja kaymaan koko cocktail-lista lapi. Mun puhti loppui kylla listan loppupaassa ja maistelin vaan viimeisia pojilta. Parhaimmaksi osoittautui nro 2 "Flying Kangaroo" eli joku Pina Coladan variaatio.

 Illalla kaytiin viela testaamassa hotellin rantabaari joka oli osuvasti nimetty Ibizaksi. Olihan siella valoa ja valketta, mutta parasta oli etta, siella saattoi maata riipukeinun tyylisissa tuoliviritelmissa ihan meren paalla!

Tuosta nakyy takana myos meidan valloittama ranta ja kaytiin siella myos yomyohalla pulahtamassa. Hotellien yksityiset rannat ovat tosin vartioituja eika uimaan saisi menna keskella yota. Syoksyttiin sinne juoksujalkaa ja pian tulivat jo vartijat huutelemaan peraan. Kylla oli hauskaa ja virkistavaa!

Jatkoa seuraa viela vahan, mutta nyt taytyy menna. Taas alkaa hyvin luistaa tama suomen kirjoittaminen, etta taitaa tasta heinakuun lopusta tulla hieman aktiivisempi kuin kesakuusta, pysykaa linjoilla!

vendredi 19 juillet 2013

Korkeuksiin

Yksi Hong Kongin turistikohteista on ollut viela katsastamatta ja se oli Victoria's Peak. Jaa no, olin kylla vahan pettymyt, luulin etta sinne taytyy patikoida tai vahintaankin kiipeilla jotain rappusia pitkin ja paikan paalla voi haahuilla joissain eksoottisissa sademetsissa ja kuikuilla korkeita pilvenpiirtajia. Ei se ihan sillei kylla mennyt...

 Itseasiassa Peak on siis tietysti tosi kaupallistettu juttu ja sinne paasee tosi iisisti Centralista vanhanajannakoisella raitiovaunulla. Matka kestaa jotain vartin ja maksaa oliko 70hkd eli 7e. Myos taksit kurvailee ihan huipulle asti ja myohemmin kuulin, etta saa sinne patikoituakin joitain pikkupolkuja pitkin, jotka itselta ovat viela ihan hukassa.

Tassa siis tama korkein kohta ja huippu. Ratikka saapuu tuohon rakennelmaan ja siella on asianmukaisesti kauheasti turistikraasaa, kauppaa ja muutama ravintolakin, joista on kuulemma hienot nakymat.

 Kivuttiin muiden lailla ylatasolle ja sielta sain ikuistettua taman kivan kaupunkimaiseman puhelimella. Netista loytyy kylla varmasti paljon hienompia variaatiota, mutta sanottakoon etta oli silloin hieman pilvistakin! 

Olihan kaikki nuo pilvenpiirtajat aika vaikuttavannakoisia. Euroopassa asuessa ja turisteeratessa silma on niin tottunut siihen, etta putiikit sijaitsevat aina maatasossa ja asuntokin viidennessa kerroksessa on jo tosi korkealla.

"Ai sa asut 62.kerroksessa? Just, toivottavasti hissi ei vaan mene rikki..."

Laitoin nyt kuvan itsestanikin, vaikkakin aika epaedustavan, etette vaan unohda milta ma naytan. Tuossa samassa paikassa myos joukko mannerkiinalaisia hyokkasi kimppuumme ja halusi ottaa ainakin tuhat kuvaa. Mietin vaan, etta voi ei just nyt kun mun tukkakin on nain niin paadyn jonkun matka-albumiin. Venalaisen kaverini vaaleaa ihoa myos jaksettiin ihannoida, mutta mina taidan olla jo liian ruskettunut saadakseni tallaista huomiota. En siis kuitenkaan ole ihan huippumalliainesta ihan viela...