Koti Koti Koti

Vihdoin sinne paasee! Huomen aamulla mun bussi kurvaa tosiaikaisin lentokentalle ja siita alkaakin parin viikon mittainen Euroopan vaellus, jonka huipentuma on tietty Suomi ja perheen ja kavereiden nakeminen. Tasta onkin ehtinyt jo kulua just yli vuosi kun kavin kotona viimeksi ja ikava on ollut senlainen, etta Radio Novaa on soitettu aamuisin ja arkistojen mokkikuvia on fiilistelty kasapain.

Ihan ensiksi suuntaan kuitenkin Pariisiin, jossa mulla olisi yksi paiva aikaa. Suunnitelmat on vahan auki viela, joten en tieda joudunkin loppujen lopuksi harhailemaan tuon paivan ihan itsekseni ennen kuin...

...lennan sinivalkoisin siivin Helsinkiin. Tiukka ohjelma ja mun suurin ongelma talla hetkella on: menenko Ateneumiin (maailman lempimuseoitani) vai tutustumaan Arkadian Alkon valikoimiin?

Sitten Tampereelle! Viime kesan jalkeen oon alkanut tykata myos Tampereesta kovasti. Hyvat vohvelit ja ihana myyjatytto siina torin pikkukahvilassa (vai missa tama nyt oli?).

 Pohjanmaa ja <3 maa. Mokkeilya ja monien iloisten uutisten juhlistamista kavereiden kesken, jumalattoman kokoisia pallojaateloita aidin kaa ja marjojen ylisyontia, rullaluistelua ja pyorailya Kyrkkarille.

Sitten tarvisikin jo palata takaisin Ranskaan ja menen Cognaciin ja sielta edelleen...

 ...toiseen kotikaupunkiin Bordeaux'iin. Apua, mulla alkaa jo nyt kovasti kaipaus iskea kun mietin kaikkia siella olevia ihmisia. Erityisesti odotan kauan Australiassa seikkailevan ystavani tapaamista, puolitoista vuotta on viime tapaamisesta mennyt.

kuvat google kuva-haku (joo en ehtinyt tarpeeksi kaivaa arkistojani)

Kutsu kavi myos etelaan Rivieralle, Nizzaan ja Saint Tropeziin, mutta hitsit kun ei millaan joka paikkaan ehdi! Talla kertaa perametsa ja mokkeilyt vetivat pidemman korren ja muualle ehtii sitten joskus myohemmin...Huomaa, etta odotan ilmeisesti Suomeltakin viela leppoisia ja valoisia kesasaita ja sitten Ranskasta tunnelmallisia iltoja. Nyt oon ihan varma, etta siella sataa ainakin vahintaan kaatamalla. Tallaistahan ei mun muistikuvista loydy ollenkaan... 

Kaikkea sellaista mista voisi olla huutava pula

Mun synttaritkin lahestyy kovaa vauhtia ja vaikka tiedan, etta niita luultavasti juhlitaan ainoastaan (pakaste)mansikkakakulla ja muutamalla (monella) pullolla viinia, niin olen tassa viime aikoina alkanut halajamaan yhta jos toista juttua. Nama on kaikki sellasia mita meinaan ostaa sitten joskus palkkapaivana. Eli toivottavasti ainakin lahitulevaisuudessa.

Uusi reppu! Tasta olen jo aidille ehtinyt hehkuttamaan ja vastaukseksi sain vaan "joo kaydaan sit yhdes katsomassa...". Mun vanha Haglofin patikoijan unelma kun alkaa olla jo vahan rispaantunut ja liian kokenut. Puhumattakaan, etta se on myos saanut kokea niin Hong Kongin (ennen kuin tajusin laittaa kosteudenkeraajan) kuin monen biitsin kosteusvauriot. En millaan vaan osaa valita naista ihanista vareista. Kokoa tai mallia en ole edes ehtinyt miettia, kun olen pohtinut niin ankarasti tata varijuttua.

 Aurinkolasit. Joo, voi apua mun taytyy tunnustaa, etta taas olis tana kesana paassyt haviamaan viimeisimmatkin niista mun kunnon ja vahemman-kunnonkin aurinkolaseista. Ei voi olla totta, miten aurinkolasit aina haviaa niin helposti??! Musta nama Raybanit sopisivat aivan taydellisesti mun nenalle ja tukkavariakin on tossa kuvassa jo mallailtu.

Uusi puhelin, mieluiten Samsung s4 mini. Hmmm, mulla on talla hetkella kaytossa kaksi blackberrya ja vihdoin viimein tunnustan, etta on niissa vahan haikkaa...Toisesta en valita kun sen sain ihan ilmaiseksi, vaikka vahan vaan ottaa hermoon kun sita olla uudelleenkaynnistamassa vahintaan kerran paivassa. Taallapain Samsung on kova sana ja hinnaltaankin melkein kaksi kertaa halvempi kuin iphone. Ja ottaa todistetusti mahtavia kuvia.

Nain Singaporen kentalla nama ihanat tummanfarkunvariset shortsit sellaisessa mahtavassa halppisliikkeessa kuin Cotton On. En tieda mista johtuu, etta haikailen shortsejen peraan nain syksylla?! Joka tapauksessa naiden 15 euron hinta ei kovasti kirpaise, kirpaisee ainoastaan se etten niita ostanut silloin siella lentokentalla!

Mun ensi talven takki! Kappailin Zaran aleissa ja kaikkien niiden kesahepeiden keskella bongasin taman. Naytti kerrassaan mahtavalta mun paalla vaikka alla olikin vain hellemekko. Muistelen viela kaiholla erasta toista vaaleanpunaista takkia jota en ostanut Berliinissa (Essi, muistatko??!) joten talla kertaa en aio kavella onneni ohitse. Vaikka seuraavan kerran kayttaisin talvitakkia aikaisintaan ensi kesana. Tai ensi jouluna Suomessa. Edessa kolmen maan ja neljan kaupungin lukuisat Zarat, etta eikohan taman pitaisi olla helppo nakki.

Tahan loppuun heitan viela pari paria kenkia ihan niin kuin noin naon vuoksi. Nama on kyllakin Zaran aleista, etta taitaa olla ihan turha toivo niita loytaa mistaan enaa. Tassa tapauksessa voisin ihan hyvin haluta esim. kivat nudet avokkaat. Tai...

...kesaksi haluisin uuden flipflopit (nain Balilla jotkut tollaset kivat kuviollliset) ja erityisesti kivat espadrillikset. Ostin mun edellisen parin kuudella eurolla Uzes'in markkinoilta Nimesin lahelta ja kaytin niita niin hirveesti etta pohja lahti irti. Uusille olisi siis tarvetta, mutta ei kiitos millaan kasittamattomalla hinnalla. Musta toi kuusi euroa oli ihan soppeli...

kaikki kuvat google 

Tassa olisi taas vahan kamaa hetkeksi! Voinen nyt keskittya suunnittelemaan koska nama ostaisin/mista loytyisi/mihin tilaan nama muka mahtuisi ja muuta yhta toisarvoista.

T8

Tanaan tuli ihan kiva yllari kun heratyskello soi! Oltiin nimittain saatu taifuunivaroitus, joka oli kivunnut tasolle 8, joka taas tarkoittaa sita, etta kaikki menee kiinni. Ulkona tuuli ja vettakin tuli ihan tasaiseen tahtiin, raukkapalmut olivat ihan kumarassa melkein. Meilla oli joku jo ehtinyt kayda hakemassa alakerran kaupasta pain au chocolaat ja croissantit joten syotiin sitten kerrankin aika rauhallisin mielin aamupala. Muut lahtivat autolla liikenteeseen ja mina jain hetkeksi nysvaamaan sohvankulmaan, kunnes tv lopulta ilmoitti kahdelta, etta T8 olis nyt talla eraa ohi. Siita sitten toihin vuorostaan paivittelemaan kauheeta sadetta.

Nakyma meidan ikkunasta tana aamuna. Tai ainakin melkein, naapurin likka oli taman napsaissyt ja  mina havyttomasti kopioin. Mun ikkunasta oli niin karseet nakymat ettei mun kannykan surkea kamera olisi millaan suostunut ottamaan minkaanlaista kuvaa siita nakymasta. Etta tallaista on luvassa loppuviikoksi. Enaa ei taida ehtia edes auringossa loikoilla ennen ensi viikon Suomi-lomaa...

Balilla kurvailtiin

Mun matkaseura oli saapunut Balille paikan paalle jo mua ennen ja ehtinyt havainnoida, etta Kuta saattaisi olla meille vahan liian vauhdikasta menoa. Mietittiin silti ettei ihan olla mummoutumassa kuitenkaan, niin etta paatettiin majautua siihen naapuriin Seminyakiin. Mulle yllatyksena tuli, etta liikkuminen jaloin oli aika vaivalloista, tiet tietty tosi huonossa kunnossa ja kaikki levittaytyneena jotenkin laajalle alueelle vaikka kartalla kaikki nayttaa tosi pienelta. Niinpa katsyinta on melkein menna taksilla joka paikkaan, ja sitten aina neuvotella hinnasta.

Meidan omallakin rannalla kaupustelijoita piisaasi, mutta loytyi myos tarkeimmat: kylma olut ja sopot surffarit.

 Molemmat haluttiin valttamatta paasta maistamaan paikallisia sapuskoja ja tassa ollaan jossain kutan ruokakojussa. Mun mustekalarenkaat oli tulisia kuten tarjoilijapoju suositteli ja kaverin kala hyvaa ja halpaa. Kummasti me paadyttiin silti joka ilta sinne Kutaan bilettamaan...Muita suomalaisia ei kummasti nakynyt, mutta meidan parstat kylla kuulemmas tunnisti suomalaiseksi! Ja miten voi olla, etta Balilla tapaa indonesialaisen joka puhuu suomea?!?

Yhtena paivana vuokrattiin kiva kuski ja lahdettiin itaan pain. Ensimmainen pysakki oli Canggussa, joka kaantyi suomalaisen suussa sulavasti Kankuksi.

 Sielta loytyyi se kiva ranta ja sen rantakahvilat joissa oli niin hyva hengata, katsella aaltoja, jutella ja ostaa katukauppiaalta muutamia rannekoruja. Melkein rahatkin meinasi paasta loppumaan.

Siina pirtelopaikan vieressa sijaitsi kiva temppeli ja kauniit aallot. Ranta oli kylla sen verran kivikkoista etten tajua kuinka joku uskaltaa tuolla surffata. 

"Ota sellanen venalaispose!"

Ehdittiin myos kurvaista viela Tanah Lotiin, jossa sijaitsee tama tallaisella pikkusaarekkeella oleva temppeli ja auringonlasku on kuulemma aiavn mahtava. Kuten kuvasta nakyy muutama muukin on lukenut tasta paikasta.

No, oltiin ihan pikkasen myohassa siita auringon laskusta ja rantavaylalla tuli vastaan vaan kauhea ihmispaisumus, kun turistit vyoryi rannalta takaisin pain. Me sitten vaan ihailtiin ihan rauhassa niita auringon viimeisia sateita ennen pimean laskeutumista.


Mina, mina, mina. Leikkasin muuten just sellasen pirtsakan polkan, etta vahan kaduttaa kun katson naita wannabe-surffikiharoitani.

Sielta loytyi myos vuoren reunalta rivi ravintoloita, joissa voin kuvitella, on hyva katsella sita auringonlaskua. Pimean tulon jalkeen tosin paikalla ei ollut enaa ketaan! Ennen rannalle astumista on iso parkkitilallinen kaikkea kraasakaupustelijaa joten siihenkin kiertelyyn kannattaa varata aikaa jos kiinnostaa.
  

Meilla oli kahtena koko paivanamme kaytossa oma autokuski, joka on usein halvoin ja paras vaihtoehto. Niiden(kin) kanssa taytyy tietty tingata ja neuvotella etukateen ja hinta vaihtelee siis paamaaran mukaan. Taman paivan hinnaksi taisi tulla huimat 30e. Tama meidan Tanah Lot-kuski oli ihan taydellinen, ei turhia jaaritellut/iskenyt, mutta osasi vastata aluetta koskeviin kysymyksiin.

Paikallisen asussa

Niinpa tama aika on mennyt aika vauhdilla ja nyt tuntuu silta, etta on alkanut sopeutua ihan kivasti tanne paikkaan. Alun hurmos on mennyt ohitse ja uusia arsykkeitakin olen ehtinyt kerata, jotka nyppii enemman tai vahemman joka paiva. Tassa tiedoksi kaikille kiinnostuneille, etta seuraavilla tavoilla voi tuntea jo olevansa melkein paikallisen tasolla (vaikkei tama niin totta ulkonaollisesti olisikaan):

- Oppii puhumaan englantia tosi yksinkertaisesti eika verbeja turhaan taivutella monessa eri muodossa
- Tuntuu ihan normaalilta heiluttaa kattaan hullun lailla ravintolassa, kun on tarvis jotain tarjoilijalta. Sama patee taksin bongaamiseen. Luulen, etta olisin melkein valmis huitomaan itselleni taksin jopa New Yorkista, en ehka tosin yhta elegantisti kuin Sinkkuelaman tytot.
- Samoin ravintolassa huokaisee turhautumisesta jo ennen kuin on saanut ruokalistan kateen. Niita on nimittain yleensa vahintaan 4 kappaletta/sivua, kiinalaisia merkkeja toisensa peraan ja siina sivussa vahan tuhrattu englantia. Turha varmaan mainita, etta ma sanon usein "tilaa jotain mullekin".

Tama on jonkun "tilaa mita haluut"-kerran tulos: dim sumeja (mun suosikki!) ja tuplachilikalaa

- Viikonpaivista ei olla turhan tarkkaan selvilla silla kaupat ovat joka paiva auki/ useat siis toissakin mina tahansa viikon paivana/ bilettamaan voi lahtea vaikka sunnuntaina tai maanantaina.
- Tieta ylittaessa osaa varoa autoja jotka tulee vaaralta puolelta

- Bussikortti/joka paikan hoyla Octopus, ranskalaisittain Octopute, on aina mukana ja silla tosiaan voi maksaa miltei missa vaan
- Sita vastoin pankkikortti on aika turha kapine, useimmissa paikoissa kay vaan kateinen tai se Octopus

- Mita sita turhaan hymyilemaan kun voi kulkea naama peruslukemillakin

Kuvan kiinalaiset eivat liity kommenttiin...

- Polttaa ei saa kuin tarkkoin rajoitetuissa paikoissa, esim biitsilla vapaassa ilmassa ei saa polttaa mutta yokerhoissa voi kylla rookata missa vaan!
- Saa helpommin hyvat kasivarret kun saa raahata kaupasta litratolkulla pullovetta. Luin jostain, etta Hong Kongin oma vesi olisi jotenkuten juomakelpoista, sen jalkeen oon juonut ihan hanastakin. Se vaan maistuu aika kaameelle.
- Jos ei tykkaa marista vaatteista, kantsii varata aina mukaan sateenvarjo! Ihan koska vaan voi sataa ropauttaa ja sitten taas paahtaa aurinko taysilla.

Ja opsaa, akkia kaikkien varjot auki

- Metsastin just aurinkorasvaa ja huomasin, etta niita loytyy tasan kahdesta kategoriasta: 2/4 suojakerroin, oljy  tai 50+/110 (!) suojakerroin, "whitening protection cream". Jostain alahyllyn kulman takaa bongasin pikkupurkin 25:sta, mutta sekin on tata valkaisevaa. Toivon, ettei talla kertaa tama lupaus pitaisi paikkaansa...

No se valkoinen!

- Ikina ei voi tietaa satavarmasti mita laittaa suuhunsa. Ruokapaketteihin on voitu printata mita sattuu hullua tekstia. Kerran ostin vaahtokarkkeja joissa loisti teksti: "Sisaltaa kollageenia" ja takana pitka sepustus siita kuinka just naiden vaahtokarkkien kollageeni on niin mahtavaa iholle. Ne ei maistunut yhtaan hyvalle tosin, enka ostanut enaa, joten mun ihosta ei nyt taida tulla hirvean hehkuvaa.
- Tuntuu ihan normaalilta lahtea lenkille klo 11 illalla 30-asteen helteessa, kun on muka "viileampaa". Vahan niin kuin kotitekoinen sauna. Ja mita me suomalaiset ei tehtaisi saunan eteen!

Naita on viela lisaa, saastan viela vahan toiseenkin postaukseen. Nyt saisi laittaa sitten muiden mielipiteita tulemaan!

Hey Baby Ella

Mun kaveri lahetti mulle jonkun tallaisen hauskan puhelimen aplilla tehdyn kuvan. Tassa pitaisi olla mina vauvana! Uskallanko vaittaa, etta naytan paremmalta tuossa vauvakuvassani?

Aiti voi vahvistaa etten tosiaankaan nayttanyt talta pikkukersana ja tukkaakin loytyi omasta takaa hyva kuin puolet tuosta. Muuten tuo mukula on ihan sopo ja voisi toivoa etta omistakin tulisi jotain tuota muistuttavaa. Ensimmaisella yrittamalla kone vaansi vauvakuvaksi tummatukkaisen typyn jolla naytti olevan aasialaisen vinohkot silmat. Ma tyrmasin heti kaverini ehdotuksen "En varmana saa kersoja kiinalaisen kanssa!" ja tama on toinen yritys. Tuollakin nayttaa kylla ole epailyttavan vinot silmat...

Kerran Balilla

Viime viikonloppuna mulle tulli sellanen kiva tilaisuus kuin kipaista Balille tapaamaan yhta parasta tosi vanhaa ystavaa. Tai siis eihan me nyt niin vanhoja viela olla... Joku vahintaan viikon loma olisi kylla tullut tarpeeseen seka siihen Balin nakemiseen yhta hyvin kuin taman bloggaajan hermoillekin. Aikaa oli kuitenkin ainoastaan viikonloppu joten otettiin sitten siita kaikki irti. Paasi samassa muistumaan kuinka viime kerralla yhden paivan Helsingin valloittamisen jalkeen tama ystava totesi: "Mulla kesti kaksi paivaa toipua sun vierailusta". Ei siis varmaan ihan niin vanhoja olla.

Mun Balin reissu koostui muunmuassa...

 Virkistavasta juotavasta aaltojen aarella (ja oli niin hyvaa etta oltiin kamalasti myohassa meidan kyytistakin)

 Pienista kulttuuripausseista

 Rantailusta ja ruskean mutta ei-palaneen ihon peraan haikailusta (melkein onnistuin, molemmilla saroilla)

Omakuvista kun loytyi joku kerrankin kuvaaja

Hyvasta ruoasta (oikeasti ei mennyt kertaakaan metsaan ja tama vihrea curry oli yksi onnistuneimmista aterioista)

 Tunnelmallisista valoista ja rantabaareista (ja myonnettakoon valilla vahan oudoistakin uusista tutuista)

Happy hour cocktaileista (Olen uudelleenloytanyt Pina Coladan!)

Ja tietty sen mahtavan ystavan seurasta! Tuli jutskattua niin paljon, etta ihan aani meni kirjaimellisesti. Uskalsi tulla vasta takaisin kun olin jo tukevasti Hong Kongin maaperalla.

Olisipa kaikki viikonloput tallaisia...

Se tyon paras osa

Tai no ainakin yksi, eli itse viininmaistelu. Ei se niin kamalaakaan ole. Me jarkataan aika usein ympari kaupunkia yksityisia viininmaistelutilaisuuksia, mutta kylla alkaa jo omat viinit tokkia kun niita tulee juotua niin paljon. Tai siis maisteltua tietty meinasin sanoa...

 

Mulle tuli viinikauppaan yksi ilta muutama asiakas pitamaan maistelutilaisuutta. Siitahan tulikin sitten ihan kiva ilta meille kaikille.

Punaviineista saatiin maistella kaikkea tallaista kivaa. Useat viinit, jotka ovat myynnissa ovat vain muutaman vuoden vanhoja, samoin myos meidan kaupassa. Itse en siis ole ollenkaan mikaan asiantuntija vanhemmissa vuosikerroissa. Talla kertaa avattiin ranskalaista St.Emilionia 1985, Riojaa 1994  ja Burgundilaista 2007. Omaksi suosikiksi valikoitui tuo espanjalainen vaikka siina ei (enaa?) ollutkaan sellaista vahvaa rakennetta ja tanniineja mista yleensa tykkaan. Kaiken kaikkiaan siis ihan kiva ilta...