Anzac

Niin että mikä ihme? Täällä oli viime viikonloppuna Anzac day eli Australiassa ja Uudessa Seelannissa juhlittava sotilaiden muistojuhla. Tähän pohjana on eräs ensimmäisen maailman sodan aikainen taistelu, jossa aussi- ja seelantijoukot yrittivät hyökätä Turkkiin Gallipollissa ja no, huonostihan siinä kävi. Samalla juhlistetaan ja muistellaan kuitenkin myös kaikkia Australian sotilaita, joten isot bileethän siitä seuraa.

Ettei mikään kävisi turhan yksinkertaiseksi päivä alkaa klo 5.30 pidettävällä muistopalveluksella ja sen jälkeen kaikki suuntaa aamupalalle jonnekin ravintolaan. Lisäksi kyse on suunnilleen koko väestöstä eikä vaan parista hemmosta. Mun työpäivä alkoi siis pirtsakasti jo klo 6 parin tunnin yöunien jälkeen. Tosi huonolla säkää silloin myös satoi aika kivasti niin että en jaksanut mennä edes nappaamaan kuvaa seremoniasta vaikka siitä ohi kuljinkin.

Aamupala alkoi tietty oluella ja kuoharilla asianmukaisesti! Mulle ei olisi kyllä tullut mieleenkään niin aikaisin aamulla (ennen seiskaa taisi tulla eka kaljatilaus) eikä varsinkaan siinä sateenkosteassa kylmyydessä.

Tällä vauhdilla ilmeisesti jatkui monienkin koko päivän rytmi. Vuoroni loputtua alkuiltapäivästä oli kyllä pakko ottaa pienet tirsat ennen kuin mihinkään jaksoi. Kuudelta illalla olin sitten minäkin radalla todistamassa tätä juhlintaa. Täällä muuten alkaa biletys aina ihan toooosi aikaisin, joinain päivinä baarit saattaa mennä jo klo 22 kiinni! Silloinhan me ollaan vasta aloittelemassa Suomessa ja tukkakin on miten sattuu. Kyllä mulla oli aluksi totuttelemista. Siinä meni sitten Anzac-päiväni riehakasta menoa todistaessa. Itse olin kiltisti kotona jo hyvästi ennen puoltayötä. Ja oikein hyvä niin. 

Nyt oon ollut vähän vastoinkäymisiä ja esim. puhelimeni tippui lattialla ja meni pimeäksi. Sitä oli tosin käyttänyt jo kaveri ja sen kaveri, joten olenpa taas palannut vanhaan blackberryyni. Ja sehän on luonnollisesit ainut puhelinmerkki koko maassa, jossa sim-kottini netti ei toimi. Australia. 

Pääsiäistä

Kaikista hankalinta täällä on löytää jonkinlaista juhlatunnelmaa näinä vuoden pyhäpäivinä joita on tottunut viettämään Suomessa perheen kanssa. Ranskassakin  pitkäperjantai on normaalipäivä joten pääsiäinen typistyy sitä mukaa vaan pitkäksi viikonlopuksi. Olin osaksi töissä viikonloppuna mutta musta tuntui että kaikki oli ihan samaa kuin normaalistikin paitsi kahvin kanssa tarjoiltavat suklaamunat. Suurin tottumuskysymys on edelleen sää, sillä täällä on ilmat viilentynyt niin ettei mulla tahdo vaatteet riittää illan pukeutumiseen. Hassua lukea kuinka Suomessa hehkutetaan lisääntynyttä valoa ja lämpöasteita kun minun pitäisi tunkea villapaita nahkatakin alle.

Easter show eli tämmönen tivoli-systeemi kuuluu ilmeisesti australialaiseen pääsiäiseen. Me käytiin vaan tuossa meidän kylällä katsomassa, mutta kuulin että keskustassa oli meneillään paljon hienompi versio. Odotin kaikista eniten farmia ja pääsiäispupua, mutta voi mikä pettymyt kun ei pupua näkynyt mailla halmeilla! En sitten viitsinyt edes ottaa kuvaa niistä lampaista.   

 Katseltiin kivoja kuvia ja mies maistoi maailman tulisinta chilikastiketta. Se olikin niin tulista että antoi mahanpuruja vielä pitkäksi aikaa maistelun jälkeenkin kuulemma.

 Viikonloppu oli sentään tosi aurinkoinen ja siihen kuului sitten tietty pakollinen kävely rannalla, kun täällä nyt ollaan.

 Jälkkäriä kävin hakemassa jugurttikiskalta ja siellä oli pääsiäispupu! Äkkiä, pakko ottaa kuva!

Pääsiäis(suklaa)munat on sentään sama traditio täälläkin puolella maailmaa. Olen tosin aivan järkyttynyt suklaantasosta, sillä eipä paljon muuta ostettavaa löydy kuin Cadburyn eri tuotteita. Nämähän eivät ole mitään hyvää suklaata, mutta onneksi kotoa on tullut sitten sitä parasta Fazeria. Edes Kinderiä ei täältä löydy! Ei ihmekään kun munat ovat kestäneet jo viikon ja vieläkin niitä on jäljellä. Tämä pulla on muuten hot cross bun,  pääsiäisajan herkku, joka tosin minusta maistuu vaan ihan kuivahtaneelle pullalle jossa on hedelmiä sisällä. Onneksi pullat on aina hyviä.

Viineilemässä

Viime viikolla mulla oli yksi vapaapäivä ja se kului mieluisissa merkeissä viinin maistelun parissa. Olin kerrankin cityssä muun kuin työn merkeissä ja päädyttiin kiertelemään Surry Hillsin korttelissa. Täällä sijaitsee myös mun työpaikka. Joka paikassa näkyy muodikkaita putiikkeja, kivoja kahviloita ja ravintoloita. Me päädyttiin alkupaladrinkeille The Wineryyn, josta olin lukenut hyviä arvosteluja jo aiemmin.

 Saavuttiin hyvään aikaan illan tullen jolloin puutarhaosion tuhannet ihanat valopilkut syttyi valaisemaan maisemaa. Tai oli niitä ainakin aika monta.

 Silloin oli vielä leppoisan viileä joten valitsin argentiinalaista Torrentes Jedi-valkoviiniä, joka olikin mainio valinta. Erittäin hedelmäinen, raikas ja hyvän hapokas viini. Onpa muuten hassua kuvailla viiniä suomeksi!

Vähän aikaa piti hapuilla kunnes sain muka huomaamattomasti lipsautettua että tilattaisko juustoa. Mun juustohulluus on noussut täällä ihan uusiin ulottuvuuksiin, varmaan sen tähden ettei sitä tahdo löytyä ikinä mistään. Olen testannut jo monen paikan juustolautasta ja multa löytyy suunnilleen arviointivihkonen jokaisen paikan valikoimasta. Ranskassa en muista melkein koskaan ottaneeni esim. ravintolassa juustoa vaan aina tilasin jälkkärin ja vedin sitten sitä juustoa ihan kotona. No ei täältä löydy kaupasta kun jotain cheddaria ja olen ihan hätää kärsimässä.

 Sattuneesta syystä kävi vielä niin että seuraavana päivänä samassa paikassa järjestettiin espanjalaisten viinien maistelutilaisuus. Järjestänä toimi myös meidän ravintolan viinintoimittaja joten kävin siellä katselemassa ja maistelemassa josko löytyisi jotain uutta meidän valikoimaan. 

Nämä Espanjan aarteet oli aika lailla mun mieleen, mutta voitte kuvitella kuinka paljon viinin tuonti tänne asti maksaa veroineen sun muineen. Monet oli mielettömän maukkaita, mutta löydettiin vaan yksi uusi sherry valikoimaan. Täällä on muuten sherryt aika suosittuja, sekä kuivat alkujuomaksi että makeat jälkkäriä varten. Itse en ole pahemmin sherryihin tutustunut aiemmin, onko teillä jotain kokemusta? Ostaako joku Suomessa tai teidän kotimaassa sherryä?

Menossa ja tulossa

Mietin välillä että olisi kiva kirjoitella joka päivä blogiin, että muistaisi missä on ollutkaan menossa tai mitä tekemässä. Sitten se jää vaan pelkäksi aikeeksi ja mietin kuinka kaikilla muilla on aikaa. Aikaahan on jos sitä tekee itselleen. Sun muuta, mutta viime viikkoina en tosiaankaan ole ehtinyt tai jaksanut! Olen ottanut vähän liikaa töitä ja aikani kului vaan töissä, sinne mentäessä tai tultaessa. Syödäkin ehdin vain melkein junamatkallani. Mutta tälle hulluudelle on tavoite sillä toukokuun lopusta olisi tiedossa Euroopan matkaa!

 Kesä on melkein ohi, aurinko on vaihtunut vesisateeseen. Vettä tulee taivaan täydeltä vahintään kerran viikossa ja sitteen tuulee. Kerran myrsky oli niin kova että junaliikenteestä meni sähköt poikki. Bussia odotellessa oli hyvä mutustella pähkinävoileipää.

Mun viime päivien näky. Junan penkit. Onneksi yleensä tyhjemmänlaiset ettei tarvi vielä kaiken lisäksi kuunnella urpojen jutustelua tai teinien musanhuudatusta.

 Illaksi kotiin. Mun työvuoro loppuu yleensä niin myöhään että pääsen kotiin ja sänkyyn vasta siinä vaiheessa kun muu kaupunki on jo siellä. Onneksi aikaeron ansiosta äitin kanssa on kiva chattailla keskellä yötä junamatkalla. Ja sitten on ihana käpertyä oman sängyn pohjalle lämpimien peittojen alle.

Juhlan aihetta

Häät. Ihana kesän juhla ja täällähän vietetään nyt loppu kesää. Liittyy muhun sillai että olin viime viikonloppuna kihlajaisjuhlissa, joita kutsun koko ajan vahingossa häiksi, sen verran prameat juhlat olivat. Täällä häät on mielestäni ihan älyttömän iso juttu ja niitä suunnitellaan, valmistellaan ja juhlitaan jo etukäteen. Nyt oli siis vuorossa koko päivän kestävä kihlajaisjuhla, jota vietettiin sulhasen kotona puutarhajuhlina. Koko viikon kestänyt sadekin kääntyi auringoksi oikein sopivasti.

Talon takapihalla oli tilaa jutustella, syödä ja juoda ja lasten kirmata. Ehkä olen ihan ulkona juhlien suunnittelemisesta, mutta näissä oli kivasti eri piirrustusasemia lapsille, telkassa pyöri piirrettyjä ja eri pihaleluja puutarhassa.

 Australialaiseen tapaan grilli kävi kuumana, toisaalta sai hedelmiä ja vihanneksia ja pieniä kakkuja sun muita jälkkäreitä tarjoiltiin sitä vauhtia että mun kädet oli pian niin täynnä etten melkein saanut enää kuviakaan otettua. Mun suosikki oli silti tämä karkkipöytä: "Love is sweet, take a treat". Ei tarvi kahdesti kehottaa! Seuraavana aamuna heräsin karkkinauha ranteessa ihan kuin pienenä Ähtärin eläinpuistossa!

 Juomia taas löytyi kottikärrystä. Tällä oli erityisen näppärää kurvailla juomaa koko alueelle.

 Illalla sytytettiin vielä kokko veden ääreen ja joku toi sen kottikärrynkin paikalle. Siinä oli mukavaa viettää iltaa myöhään.

 Ja mitäs muutakaan kihlajaisissa voisi tarjoilla paitsi lemmenjuomaa! 

Oikeiden häiden ajankohdasta ei ole vielä tietoa, mutta seuraava yhtä tärkeä etappi on jo kuulemma sovittu. Nimittäin pojat lähtevät kolmen viikon polttarireissulle Thaimaaseen syyskuussa. Onneksi häät on vaan kerran elämässä, tai ainakin toivottavasti.

Kuulumisia

Otsikoin tämän jutun nyt näinkin mielenkiintoisesti! Mutta täällä siis ollaan ja ollaan eletty ja oltu töissä ja yritetty sopeutua australialaiseen elämään. Alussa oli kovastikin kulttuurishokkia (kukapa olisi uskonut!) eikä elo ole edelleenkään aina tosi helppoa. Monia mukavia juttuja on kuitenkin sattunut ja tapahtunut, josko ehtisin kirjoittelemaan enemmän...

Tänne on nyt ilmeisesti alkanut tulla syksy. On ihan outoa lukea suomalaisista blogeista kun kaikki hehkuttaa lisääntynyttä auringonvaloa, uutta energiaa ja kaapista kaivettuja kevättakkeja ja kaikkia niitä vähempiä kuteita joilla tarkenee jo ulkona.

 "Ballerinakeli!" 

Mä olen alkunut miettiä pitäiskö ostaa housut kun nämä mukana olevat on vähän piene(ntynee)t ja alkaa viima paleltaa koipia.

Olenpa siis yrittänyt vielä loikoilla viime metrit rannalla ennen talvea. Meidän lähirannalla alkaa olla jo ihan autiota, kakarat on koulussa ja aikuiset töissä. Sain myös joululahjaksi nuo ihanan koralliset bikinit niin niitähän pitää tietty ulkoiluttaa. Alkaa merivesi olla sopivan vilpoista jos se koskaan on täällä mitään lämmintä ollutkaan.

Tosiasiassa suurimman osan aikaa olen vain näyttänyt aika väsyneeltä:

Aloitin uudessa työssä muutama viikko sitten ja siellä on ollut tosi hauskaa mutta haastavaa ja erityisesti aikaavievää. Hurautan tätä nykyää junalla keskustaan töihin ja matkoihin menee tunti suuntaansa. Voisko kokeilla puhelinbloggausta?