Veneilemassa

Nyt kun taalla sataa ihan taivaan taydelta ja ukkostaa, on ihan hyva mun mielesta keskittya paivittamaan mun Phuket-muistoja. Taalla on elama alkanut asettua sellaiseen tuttuun ja turvalliseen tyonhaku-netissa roikkumis-kavereiden tapaaminen- ylensyontikanavaan ettei edes hirveaasti kuvia tule otettua. Mun kamerasat on siis tyhjentynyt jo kaikki omat kuvat ja kaikki ne muut kivat on miehen iphonella, joita en ikina muista ladata tietokoneelleni asti.

 Mullahan oli Phuketissa viela pari viikkoa sellaista haahuiluaikaa, etten oikein tiennyt mihin pain sita menisi. Ekaksi lahdin sinne saarille ja sen jalkeen olin viela viikon Phuketissa ennen kuin paatin, etta nyt voisi olla aika hyva hetki buukata se halppislento Australiaan. Hengailin tiheaan niiden parin kaverin kanssa joihin tutustuin meidan paattikurssilla enka paljoakaan jaksanut kaveerata muiden matkailijoiden kanssa mita nyt valilla jutustelin jonkun kanssa meidan hostellissa. En taida edelleenkaan tajuta ihan taysin yksinmatkaamisen ihanuutta, musta tuntuisi tosi raskaalta olla tutustumassa uusiin ihmisiin koko ajan. Olin siis enemman kuin iloinen, etta meidan luokan toisesta tytosta tuli hyva kaverini ja parin pojankin kanssa juttu luisti.

 Kaksi kaveriani jatkoivat kurssien suoritusta meidan koululla ja aloittivat purjehduskurssin. Piankos myos Ella oli siella "tyoharjoittelijana" eli ruskettumassa purjehdusveneen nokassa silla valin kun toiset kaansivat purjetta ja suuntaa hiki valuen. Vahan pidin moottorikeppia janassa valilla.

 Mulla ei ollut mitaan valittamista, aurinko paistoi, olin jo paattanyt etta nyt voisi lahtea taalta seuraavaan paikkaan kun tyonetsinta osoittautui no, ennen aikaiseksi. Lauantaina kaytiin viimeisella, opettajan omalla purjehdusveneella, paivareissulla, illalla biletettiin ankarasti, kaytiin kuutamouinnilla meressa kaverin kaa ja nukuttiin hytisten sadeviittoihin kaariytyneina rantatuoleissa. Sunnuntaina kurvailtiin skodalla puolen tunnin matka kotiin, napyttelin viisumihakemuksen menemaan, illalla sain myontavan vastauksen, ostin lentolipun ja maanantai-iltana olin Sydneyn koneessa. Nain napparastikin voi matkustaminen joskus menna...

Meidan lauantain paivaretki oli kuitenkin tosi mahtava. Mina harjoittelin stewardess-rooliani ja jarjestin lounaan. Muut purjehti ja mina lojuin nokassa.

"Mika se onkaan nimeltaan, se aina veneen nokassa sijaitseva merenneidon nakoinen patsas?"

mina: "Ella?"  Paivan naurut.

Lounas tauolla pysahdyttiin myos eraaseen rantaan ja kaytiin pulikoimassa. Nyt on hyva muistella, mutta silloin oli mielettoman kuuma! Hiki vaan valui ja kannella odotti, etta paasisi loikkaamaan veteen. Mun snorkkeli on valitettavasti havinnyt jonnekin ihan muualle kuin mun matkalaukkuun joten vedenalaisesta elamasta on vahan havaintoja. Onneksi oli sentaan mielettoman hyva seura ja mun hommaamat Oreo-keksit.