Ankalta terveisia

Kavin eilen akkia kaupungilla kaantymassa, suuntana oli ruotsalainen kauppa, joka nettisivun mukaan pursuili karkkia! Jes ja olihan siella yhta jos toista juttua ja jopa suomalaista Fazerin suklaata. Itselle lahti mukaan muutama pussi salmiakkia ja omaa herkkuani Malacon Gott och Blandat-sekoitusta. Nyt kun tiedan missa se sijaitsee voin sinne eksya uudemmankin kerran...

 Tormattiin samalla reissulla tuohon jattiankkaan, joka asuu talla hetkella Hong Kongin satamassa 9 kesakuuta asti. Siina lahettyvilla pyori aivan hemmetisti porukkaa tietty ja kamerat, iphonet ja samsungit valkkyi vaan kun kaikki halusivat kuvaan sen kanssa. Mina tykkasin paljon enemman noista pikkusopolaisista joita oli istutettu satama-alueelle.

  

Pitihan meidankin vahan pelleilla ankan kanssa...Se ehti jo vahan lassahtaa joku aika sitten ja uutisista vaan nain kun raukka makasi poski vedessa, mutta oli taas jo takaisin pirtsakassa kunnossa. Tama taideinstallaatio loytyy Harbour Citysta, Tsim Sha Tsuista. 

Illalla jatkettiin pitkan synttariviikonlopun viimeiselle etapille ja mentiin syomaan synttarisankarin valitsemalle jahtiklubille. Ella katselee viinilistaa ei ilmeisesti hirvean vakuutuneena...Ruoka ei ollut ihan mahtavaa, silla loheni oli liian kypsaa, mutta sainpas ainakin lohta, tekikin jo niin mieli! Ilta venahti sitten tooosi pitkalle aamuun asti kun lahdettiin viela viihteelle pariin baariin. Tama paiva on kulunut sitten hieman vasahtaneessa tunnelmissa mussuttaen sipseja ja niita uusia karkkeja ja jostain kumman syysta olen suorittanut tyotehtavatkin ennatysta hipovalla hitaudella.   

Taalla olisi taas uusi ilta alkamassa ja asiakkaat tarjoilee viinilasillista, mutta tanaan taidan jattaa valiin...

Varma kesan merkki

Mikas muukaan kuin kylma roseviini! Taman tietavat ainakin kaikki ranskalaiset ja ranskalaistuneet kuten mina itse. Meillekin saapui vahan aikaa sitten kesan rose-viinikokoelma ja on sita tullutkin maisteltua, ihan niin kuin vaan kuumuutta helpottamaan.

Osallistuttiin meidan kortteerissa jarjestettavaan viikonlopputapahtumaan jossa pistettiin roseetkin ihan tositoimiin.

 Varattiin meidan keskusaukiolta tuollainen koju ja ujutettiin roseet omiin jaapala-altaisiinsa odottelemaan maistelijoita. Ja minakin jain odottelemaan.

 Perjantaina tietty mitas muutakaan kuin satoi. Mun koivet ja sandaalitkin olivat ihan marat kun varistelin katoksen alla. Taisi nuo taman kesan halppissandaalien timantitkin ruostua siina ihan kerrasta.

 Lauantaina ja sunnuntaina oli luvassa parempaa ilmaa ja kojulla kavi tiiviisti porukkaa. Minun suu kavi niin kovaa, etta hetken paasta en enaa osannut melkein muuta sanoa kuin toistelemaani myyntilausetta. Valilla jaksoi hymyilla natisti kameralle.

Hittituote oli sellainen kauhea sokerinen valmis rosecocktail kuin IceTropez. Sita loytyy 6-promillisena seka alkoholittomana ja kaiken sokeristen juomien ystavana kiinalaiset omivat taman nopsaan kayttoonsa. Mikas siina, jatti minulle itselle enemman juotavaksi tuota ihan oikeaa viinia.

Jotain jai myos jaljelle. Ja sitten ne piti pikaisesti korjata jonnekin piiloon silla meille tuli kameratiimi kuvaushommiin sunnuntai-illalla!

Kuvia tulossa lisaa, silla tama tapahtuma oli oikeastaan pyhitetty satamassa seisoville veneille ja ehdin siellakin kayda hikoilemassa. Jokos on muualla pain maailmaa availtua roseiden korkit?

@ Marriott

Aitienpaivaa juhlittiin taalla ihan samaan aikaan kuin Suomessakin jossa oma ihana aiti majailee. Aikaeron takia olin katevasti ihan ajoissa sahkoisten onnittelujeni kanssa vaikka oikeasti tapahtuma meinasi melkein unohtua. Taalla kaytiin illallistamassa aitienpaivan kunniaksi kaverini perheen kanssa ja hanen aitinsa sai ihan aidon oikeita kukkiakin tyttariltaan. Omani nyt joutuu vaan odotella kaikenlaista juhlistamista kanssani aina seuraavaan Suomenvierailuun asti.

Kaytiin JW Marriott-hotellin ravintolassa syomassa kantonilaista ruokaa. Suomalaisena olen tottunut vahan vaatimattomampiin ravintoloihin ja kesapiknikkeja rakastavana en ole mikaan luksuksen peraan kuuluttaja, mutta taallapain mita hienompi paikka sita parempi. Paikallisten tapojen mukana siis mentiin ja hiihtelin perassa tahan ravintolaan, jossa oli enemman tarjoilijoita kuin ruokailijoita.

Ruoka oli tosi hyvaa joskaan ei paras nauttimani ateria ja ihan kivan tyyriskin. Alkupala oli suosikkini: ravunkuoressa jotain rapu-sipulimossoa juustokuoren alla. Namnam vaikka taydesta koostumuksesta ei pahemmin tietoa olekaan, en tilannut itse mitaan paitsi jalkkarini.

Sitten pieni kooste muista paaruoista. Tuon kasviskasan vaalean violetit renkaat on kuulemma lootusta ja tykkasin siita myos kovasti. Kaloissa on aina ruo'ot yhta tiiviisti tallella joten niita on vahan hankala syoda puikoilla ja minulla menee useimmiten jossain vaiheessa hermo. Mulle tilattiin muitakin kasvis- ja kalajuttuja ja muut nauttivat myos lihaa kuten tuon kuvan hanhenmaksalla hoystetty lihajuttu.

 Janojuomana oli punaviinia, yksi siskoista oli tuonut hienosti klassifioidun (grand cru classe) Pauillacin alueen viinin vuodelta 1995, mutta se olikin aika pettymys. Saavuimme hieman myohassa joten viini oli maannut jo hetken karahvissa ja mielestani se oli liaaksi ilmastoitu. Maku oli lavea ja varsinkin jalkimaku haihtui suusta liian nopeasti. Myohemminkin tuntui ettei siina ollut tarpeeksi rakennetta, ja kivan nena lassahti maistellessa. Ruoan kanssa tama tosin meni paremmin. Ja sitten teeta! Ei taalla paljon vetta juoda janoon.

Voi sita viinia yrittaa nauttia pullostakin...

 Ja minulla oli uude(hko)t korkkarit! Tassa valokuvaaja ei nyt ihan viela hallitse paivan asukuvausta, mutta tama on ainoa jossa kengatkin nakyy. Oli muuten hyvat jalkaan ja tietty niiiin kauniit, mutta liian korkeat. Juu sanon nyt taman silla pakian alla ei ole muuta kuin hieman pehmustetta ja alamaessa olin moneen kertaan tuiskahtaa nenalleni. Mutta mutta eikohan niille jotain keksita...   

Mun uusi ystava

Olen saanut uuden parhaan ystavan jonka kaulassa olen kiinni monta kertaa paivassa. Ei ihan sellainen kuin olin mielessani ehka kuvitellut, mutta on tullut viime aikoina enemman kuin tarpeeseen.

 Nimittain hyttysmyrkky. En kylla ihan tajua minka takia tuohon etiketin kuvaan on valittu tuollainen kasikuva, ehkapa joku kultturellijuttu jota tama blondi ei ihan tajua.

HK facta: Taalla on niin hemmetin kosteaa, etta hyttyset tuntuu lisaantyvan nopeampaan kuin ne pystyvat edes itsekaan laskemaan. Minun koivet on ihan hyttysen puremilla eika tuo spray edes tunnu aina auttavan. Nyt mokin hyttyspilvi tuntuu ihan pikkujutulta. Tasta puheenollen olen alkanut fiilistella kaikkien blogikuvien innoittamana Suomen kesaa...En tieda voinko millaan sailya hengissa jos en paase koko kesana Suomeen ja rutistamaan perhetta, syomaan jumalattoman kokoisia jaatelopalloja, aitin aamupala-suolakurkkuvoileipia ja siskon mustikkapiirasta, kuuntelemaan mokin hiljaisuutta ja rauhaa ja kaymaan Cittarissa!

HotPot eli jakamisesta

Vahan aikaa sitten kavin syomassa tyttojen kanssa Hot Potia eli kiinalaista fondueta eli takalaista suosittua ruokailumuotoa, jossa poydan keskella porisee iso pata ja sinne heitellaan kypsymaan yhta jos toista ruoka-ainetta. Tama on samalla mielestani malliesimerkki jakamisesta, jonka olen huomannut olevan iso osa kiinalaisesta kulttuurista ja jota taas Suomessa harrastetaan paljon vahemman. Mielestani Suomessa ihmiset ovat tosi itsenaisia, kaikki on jonkun omaa eika sita jaeta. Ravintolassakin kaydessa jokainen laskee sentilleen kuinka paljon on syonyt eika laskua ikina esim. jaeta osaanottajien kesken. Taalla joku lahtee hakemaan ruokaa tai kahvia Starbucksista ja aina kysytaan haluaako joku muukin jotain. Ravintolassa tilataan kasa pienia ruokia, kuin Espanjan tapas-tyyliin, ja ne sitten jaetaan eika siina voi sanoa etta "sa nyt soit yhden katkaravun enemman niin sun taytyy maksaa 30 senttia enemman". Enempaa paasaamatta, paastaankin nyt naihin hotpotin kuviin.

 Lahdettiin liikenteeseen paivana jolloin satoi taas kivasti kaatamalla. Tata oli kiva ihannoida kaksikerroksisen bussin ylakerrasta, ihan etupenkilta ja pidatella henkea joka kerta kun bussi nayttaa pysahtyvan ihan edessaolevan takapuoleen.

 Kaytiin Tsim Sha Tsuissa eraassa hotpot-paikassa ja naita nayttaa olevan parissa muussakin paikassa.

 Keskella poytaa levy odottaa soppapataa ja sen kuumentamista. Syomiseen kuuluu aina monia eri kippoja ja lautasia, lusikoita ja puikkoja. Kahdet syomapuikot laitetaan sen takia, etta toisella noukitaan ruokia omalle lautaselle ja toisella ne sitten syodaan.

 Me valitsimme tulisen liemen ja siihen kylkiaiseksi tytot tilasivat yhta jos toista naposteltavaa. 

HK facta: Ravintoloissa ruokalistat ovat aina niin hirvean pitkia etten millaan jaksaa niita lukea. Niinpa kaverini tilaavat aina minullekin kaikkea enemman tai vahemman outoa kasvis-ja kalajuttuja.

 Taalla salaatit syodaan yleisemmin kuumennettuna, esimerkiksi juurikin tuonne hotpotin liemeen heitettyna.

 

Kalat uiskentelevat viela isossa akvaariossaan eika niilla raukoilla ole mitaan hajua mihin pataan ne pian joutuvat.

Tama hmmmm, hauskan nakoinen merenelava on myos syotavaa. Siina on kuulemma paljon kollageenia joten se on hyvaksi iholle. Kollageeni tuntuu olevan taalla taikasana mita ruokaan ja ihonhoitoon tulee.

 Tytot dippailemassa hotpotin aarella. Noilla puikoilla on muuten valilla aivan mahdottoman vaikea syoda, kun kaikki tuntuu luisuvan niiden valista niin helposti. Yrita nyt sitten niilla noukkia jotain tuolta padasta. Olen ihan vakuuttunut etta taman takia kiinalaiset viettavat niin paljon aikaa ruokapoydan aaressa eivatka hirveasti liho...

 Kaiken huipuksi meilla oli tosi hieno nakoala meidan ikkunapoydasta. Veden toisella puolella siintaa  Hong Kong Island ja keskuskeskusta.

Siina hujauksessa meni taas yksi kiva ilta uudessa kotikaupungissa.

Laineiden lipsutusta

Tanne on valilla aurinkokin ehtinyt kaikkien isompien ja pienempien sadekuurojen valiin ja kesa nayttaisi nyt oikein kunnolla tulleen. Mittari hipoo 30-asteessa ja housut on voinut viikata pinoon. Mulla oli vahan vapaatakin, joten mihinkas sita sitten muualle kuin biitsille vaan.

 Satun asumaan vahan kauempana keskustasta ja valilla on vaikea uskoa etta nyt ollaan sellaisessakin suurkaupungissa kuin Hong Kong. Ranta on 5 minsan kavelyn paassa, vuoristo ihan asuintornien takana ja meidan kortteerissa asuu aika paljon expatteja. Juorut kylla kulkee kuin Emmerdalessa konsanaan, niin pienen kylan tuntuinen tama paikka valilla on. Suurkaupungin melskeesta muistuttaa sentaan rannallakin korkeat, horisontissa siintavat tornit ja sinne hurauttaakin aika nopsaan julkisilla. 

Mukana aurinkoisesta iltapaivasta nauttiessa oli tietty suomenkielinen pokkarikassi, jonka olen joskus saanut Suomalaisesta kaupan paalle- niin paljon pokkareita kun ostin kerralla...

Meriveteen meni siina samalla talviturkki eika tarvinnut edes irvistella. Ranskassa ollessa kaksi ekaa paivaa oli mahdottoman aurinkoisia jolloin suuntasin huumassa keskipaivan piknikille ja mitas muuta siita seurasikaan kuin hienot, pokkaripussin variset palojaljet...Talla kertaa olin ehtinyt kerata jarkeni takaisin ja loikoilin iltapaivan turvallisemmin ruskettuen. Nyt kun on vahan varia pinnassa, tuntuu heti paremmalta ja silta etta oltaisiin oikeasti kesassa. En tosin osaa odottaa oikein mitaan talta kesalta, niin erikoisissa olosuhteissa nyt mennaan. Mutta ihan yhta innokkaasti odottelen uusia seikkailuja! Vaikka mita olisi jo alustavasti sovittuna kesakuukausille...