Polkkyja rattaissa

Tajusin juuri etta tassa olisi nyt ihan hujauksessa mennyt jo kaksi viikkoa kun olen ollut taalla. Aina ei ole mennyt ihan kitkattomasti. Viime viikolla antiikinvanha tietokoneen veti vihdoin viimeisen patterihenkayksensa ja piti lahtea etsimaan uutta. Loysinkin, mutta tassa ei ole enaa mahdollisuutta tehda pisteita a:n ja :on paalle eika samoin ranskanmerkkeja, joka lievasti arsyttaa.

 Siina lappareita katsellessa ja kantoneesia suoltavan myyjan puhetulvan alla, valitsin sitten jossain pienessa mielenhairiossa tallaisen sinisen kannettavan. "Se on ainakin pirtsakka" kuulin sanovani kaverilleni. Niinpa ostin ekaa kertaa ihan yksin tietokoneen vertailematta mitaan muuta kuin hintaa. Tsekkasin, etta kamera ja mikrofoni on, etta voi skypettaa. Tassa on myos uusi Windows 8, joka on raastanut minun hermoja jo kaksi paivaa, kun yritan sita opetella. Koneessa ei myoskaan ole mitaan tekstinkasittelyohjelmia joten pienimpaankin tyojuttuun on mennyt tuhottomasti aikaa puhumattakaan siita, etta yritan metsastaa tuota kyseista Office-pakettia jostain. Norttiyteni taso on tosin noussut huimasti.

 Taalla on ollut ja mita ilmeisemmin onkin viela hetken aivan kauhea saatila. Tullessani ehdin kayttaa sandaaleja pari kertaa, mutta nyt vain sataa joka paiva ja ilmatilaksi voisi luonnehtia sellaista koleaa. Entiset tyokenkani Converset ja ainoat umpinaiset kenkani ovat siis paatyneet taallakin tyokengiksi. Ja ihan niiksi ainoiksi kengiksi joita kaytan ylipaataan...

Olin tietysti varautunut tahan kosteaan kesailmastoon josta syysta laukkuni on taynna shortseja ja heppoisia hameita. Piti siis kayda pakkoshoppailemassa ja etsia housut. Erittain lansimaiseen tapaan paraytin H&M:lle hakemaan tuollaiset kivat farkun ja legginssien valimuodon. Sisailmoissa on tietty niin kova ilmastointi, etta naihin joka-paiva-mustat-housut-asuihin saa jotain vaihtelun vivahdetta vaihtamalla edes huivia.

Ranskaan on myos jaanyt muutamia juttuja hoitamatta joita on tietty erityisen hankala hoitaa taalta maapallon toiselta puolin. Enemman olen ollut stressaantunut naista tavallaan itsestani riippumattomista jutuista kuin paikallisesta kulttuurista. Olen oikein tyytyvainen siihen, etta teeta voi roudata termoksessa ihan joka paikkaan, bussissa kaikki muut(kin) nukkuu paat nytkahdellen eika puikoilla syominenkaan tuota mitaan hankaluuksia. Ja onneksi kaikkeen muuhun tepsii ensiavuksi Cadburyn suklaa. Ja kaikki muut lukemattomat suklaakeksijutut jotka minulla on viela testaamatta!