Meille vai niille

Taalla ravintolakulttuuri on vahan erilaista, olen saanut tutustustua. Ihmiset kayvat ylipaataansa usein ulkona syomassa, oli kyseessa sitten katukeittio tai oikein istumapaikallinen ravintola. Ruoka ei ole kallista ja on melkein kalliimpaa shoppailla raaka-aineita kuin kayda hakemassa mukaan. Muuten usein kiinalaiset ravintolat eivat tarjoile jalkkaria vaan niita varten on ihan varta vasten omat paikkansa!

Joskus kesan lammossa tahan pikkuterassille voi kuvitella hempean poydan...

Kaytiin viikko sitten lounaalla private kitchen-konseptilla toimivassa Chez les copains-ravintolassa. Private kitchen tarkoittaa sita, etta oltaisiin vahan niin kuin jonkun luona. Paikka siis tarjoaa ruoat ihan normaalista, mutta asiakkaat saavat tuoda esimerkiksi oman viininsa. Joissain paikoissa anniskelulupaa ei ole ollenkaan joten jos mielii suun kostuketta, kannattaa muistaa tulla omien pullojen kanssa kuten kotibileissa konsanaan.

 Chez les copains oli tosi pieni paikka ja se sijaitsi omistajan asunnon alakerrassa, pienessa kolmikerroksisessa asuintalossa. Poytapaikkoja oli vain 14 joten varausta suositellaan. Meilla oli asiaankuuluvasti omat juomat ja maisteltiin punaviineja Ranskasta, Chilesta ja Kyprokselta.

Kokki ja omistaja Bonnie So on saaanut koulutuksensa missas muuallakaan kuin Ranskassa ja ruoka on sen mukaista. Menu vaihtelee paivittain ja tajusin, etta suurin osa raaka-aineista tulee Euroopasta ja Ranskasta. Saatiin itsekin kasiin hipeloitavaksi minipunajuuripaketti Perpignanista.

Meita oli kahdeksan henkea ja Bonnie valmisti meille jonkun maistelumenyyn. Ainoana ulkomaalaisena olin usein ihan pihalla aanekkaasta kantoninkielisesta keskustelusta, mutta mallikkaasti eteeni ilmestyi koko liuta makoisia ruokia.

Alkupalaksi saatiin minitomaatti-mozzarelloja, jotka oli sopoja, mutta ihan perusheinaa minulle. Sita seurannut punajuuri-vadelmakeitto taas oli koko aterian oma lemppari. Kalaa (ei mitaan hajua mita tuo olisi) tarjottiin perunamuusin ja tosi maukkaan punakaali-sienipaistoksen kera. Sitten tuli ankkaa (confit de canard) ja possunlihaa seka paasiaisen kunniaksi lammasta perunagratiinin, vihannesten ja minttuhyytelon kanssa.

 Jalkiruoaksi suklaakakkua ja marenkikeko kermavaahdolla ja hedelmilla. Kaikki oli tietty hyvaa ja kauniisti toteutettu, mutta mielestani oikein perinneranskalaista. Kaikki kiinalaiset tykkasivat tosin kovasti!

Tahan mahtavaan lounasoperaatioon meni useita tunteja ja kun iltapaivalla piti vihdoin vieria ulos ja  kotiinpain, satoi taas ihan kaatamalla. Minulla oli paalla vain mekko ja nahkatakki ja siina tuli hieman ikava Ranskassa majailevia talvisaappaita. Kylmasta hytisten paasin vihdoin sisalle bussiin ja siella taysilla puhuttavan ilmastoinnin syleilyyn.

HK facta: ilmastointi on aina paalla, erityisesti kauppakeskuksissa, bussissa ja ravintoloissa. Se kuulemma poistaa kosteutta. Tallaiselle suomalaiselle se tarkoittaa, etta on kosteaa ja viela lisaksi hemmetin kylma.