Hei vaan! Olen paassyt turvallisesti ja ongelmitta Australian maaperalle. Nama alun ensiviikot on tosin mennyt aika akkia kaikkeen tutustumiseen. Kulttuurishokkiakin on ollut ilmassa, olin vissiin ollut aika tottunut ihan huomaamatta aasialaiseen menoon ja siihen, etta missaan ei kuitenkaan ymmarra mistaan mitaan joten voin samantien tehda vahan sinnepain. Taalla on illalla aivot ollut puolikuolleessa asemassa ja ihmisten jutuissa on edelleenkin valilla tosi hankala pysya mukana. Valilla on meinannut menna hermot siihen, etta taas pitaa kaikki opetella alusta ja tuntea itsensa valilla tyhmaksi kun ei tieda, etta kaljat pitaa hakea eri kaupasta, illallisaika on jo kuudelta ja seitsemalta aamulla pitaisi olla jo joogassa tai surffaamassa. Toisin sanoen paivarytmi on ihan eri kuin mulla!
Lisaksi heti ekaan viikonloppuun mahtui kirjaimellisestikin vauhtia. Kaikki alkoi tasta...
...ja paattyi tanne. Tulin siis vierailleeksi sairaalassakin monena paivana, kun miekkonen kaatua pamautti skeittilaudallaan ja mursi ranteensa. Taytyy tunnustaa, etta yhtena iltana lahdin minakin skeittaamaan kamppiksen kaa ja ihan samalla lailla siina kavi, etta loysin itseni maasta, mutta sentaan suht vahingoittumattomana. Voitteko kuvitella Ellaa skeittilaudalla hameen helmat hulmuten ja kalja kadessa! Oikea prinsessahetki.
Nyt olen kovaa tyonhaussa ja paivisin toimin kotona siis valilla sairaanhoitajanakin. Kuvia ja tekstiakin olisi kovaa tulossa, mutta netti jumittaa toisinaan ihan kiitettavasti.
Aucun commentaire:
Enregistrer un commentaire