Vauhdin hurmaa

Ennen tanne tuloa olin miettinyt, etta minahan huristelen taksin kyydissa joka paikkaan mihin haluan menna, ei se nyt niin kallista voi olla. Hmmm, olin vahan vaarassa. Taksit huitelee melkein Suomen hinnoissa, niita ei voi huitoa kadulta noin vaan vaan ne pitaa aina tilata ja maksaa matka etukateen hotellin respaan. Sain kuulla, etta taksit on mafian alaisena taalla Phuketissa ja siis jyrkasti saannostelty. Sen takia hinnatkin huitelee jossain aivan omissa sfaareissaan.

Eli mitapa sita muuta kuin seuraamaan muiden esimerkkia ja marssin mun hotellin suosittelemaan pyoravuokraamoon. Tassa on mun uusi ystava Scoopy talle viikolle!

Hitto ensimmainen matka oli yhta sydamentykytysta ja kasien tarinaa. Mun ensimmainen lause matkan paatyttya taisi olla, etta ma viela kuolen enka nae aitia enaa koskaan. Mutta nyt rakastan viilettaa menemaan mun skodalla!

Skootterin vuokrausta varten ei tarvi muuta kuin passin ja ajokortin koko ajan mukana jos poliisi sattuu pysayttamaan. Vuokraaja kysyi, kuinka hyvin osaan ajaa (valehtelin sujuvasti, etta siita on toooosi monta vuotta vaikka oikeasti en ole ikina ennen ajanut skootteria) ja antoi sitten tuollaisen aloittelijan menopelin. Liikenne on vasemmanpuolista ja vahan muutenkin miten sattuu joten olen huomannut parhaaksi vaan huristella paikallisten perassa ja toivoa parasta. Tama tarkoittaa esim. sita, etta valoissa startataan matkaan jo hyvasti ennen kuin punainen ehtii vaihtua vihreaksi. Bensa-asemallekin osasin kurvaista muiden perassa ja matkia etummaista.

Ainakin puolella ei ole ajellessa kyparaa, satulaan saattaa kiiveta neljakin n. 13-v. pikkupoikaa (ikarajaa ajamiselle ei ilmeisesti ole ??), vauvat kulkee katevasti takana istuvan kasivarsilla ja jopa isohkon koiran olen nahnyt viilettavan omistajansa jalkojen valissa. Etta tallei taas totutaan paikalliseen menoon...