Balilla kurvailtiin

Mun matkaseura oli saapunut Balille paikan paalle jo mua ennen ja ehtinyt havainnoida, etta Kuta saattaisi olla meille vahan liian vauhdikasta menoa. Mietittiin silti ettei ihan olla mummoutumassa kuitenkaan, niin etta paatettiin majautua siihen naapuriin Seminyakiin. Mulle yllatyksena tuli, etta liikkuminen jaloin oli aika vaivalloista, tiet tietty tosi huonossa kunnossa ja kaikki levittaytyneena jotenkin laajalle alueelle vaikka kartalla kaikki nayttaa tosi pienelta. Niinpa katsyinta on melkein menna taksilla joka paikkaan, ja sitten aina neuvotella hinnasta.

Meidan omallakin rannalla kaupustelijoita piisaasi, mutta loytyi myos tarkeimmat: kylma olut ja sopot surffarit.

 Molemmat haluttiin valttamatta paasta maistamaan paikallisia sapuskoja ja tassa ollaan jossain kutan ruokakojussa. Mun mustekalarenkaat oli tulisia kuten tarjoilijapoju suositteli ja kaverin kala hyvaa ja halpaa. Kummasti me paadyttiin silti joka ilta sinne Kutaan bilettamaan...Muita suomalaisia ei kummasti nakynyt, mutta meidan parstat kylla kuulemmas tunnisti suomalaiseksi! Ja miten voi olla, etta Balilla tapaa indonesialaisen joka puhuu suomea?!?

Yhtena paivana vuokrattiin kiva kuski ja lahdettiin itaan pain. Ensimmainen pysakki oli Canggussa, joka kaantyi suomalaisen suussa sulavasti Kankuksi.

 Sielta loytyyi se kiva ranta ja sen rantakahvilat joissa oli niin hyva hengata, katsella aaltoja, jutella ja ostaa katukauppiaalta muutamia rannekoruja. Melkein rahatkin meinasi paasta loppumaan.

Siina pirtelopaikan vieressa sijaitsi kiva temppeli ja kauniit aallot. Ranta oli kylla sen verran kivikkoista etten tajua kuinka joku uskaltaa tuolla surffata. 

"Ota sellanen venalaispose!"

Ehdittiin myos kurvaista viela Tanah Lotiin, jossa sijaitsee tama tallaisella pikkusaarekkeella oleva temppeli ja auringonlasku on kuulemma aiavn mahtava. Kuten kuvasta nakyy muutama muukin on lukenut tasta paikasta.

No, oltiin ihan pikkasen myohassa siita auringon laskusta ja rantavaylalla tuli vastaan vaan kauhea ihmispaisumus, kun turistit vyoryi rannalta takaisin pain. Me sitten vaan ihailtiin ihan rauhassa niita auringon viimeisia sateita ennen pimean laskeutumista.


Mina, mina, mina. Leikkasin muuten just sellasen pirtsakan polkan, etta vahan kaduttaa kun katson naita wannabe-surffikiharoitani.

Sielta loytyi myos vuoren reunalta rivi ravintoloita, joissa voin kuvitella, on hyva katsella sita auringonlaskua. Pimean tulon jalkeen tosin paikalla ei ollut enaa ketaan! Ennen rannalle astumista on iso parkkitilallinen kaikkea kraasakaupustelijaa joten siihenkin kiertelyyn kannattaa varata aikaa jos kiinnostaa.
  

Meilla oli kahtena koko paivanamme kaytossa oma autokuski, joka on usein halvoin ja paras vaihtoehto. Niiden(kin) kanssa taytyy tietty tingata ja neuvotella etukateen ja hinta vaihtelee siis paamaaran mukaan. Taman paivan hinnaksi taisi tulla huimat 30e. Tama meidan Tanah Lot-kuski oli ihan taydellinen, ei turhia jaaritellut/iskenyt, mutta osasi vastata aluetta koskeviin kysymyksiin.