Kun kerran Filippiineilla

Filippini-viikonloppu meni kylla ihan liian akkia, niin hauskaa siella oli. Mulla ei sattumoisin ole niita kaikkein kauneimpia kuvia, silla Miehella oli matkassa paljon parempi kamera ja sielta loytyy tietysti parhaimmat otokset. Merivesi oli kylla tosi sinista ja lamminta, mutta rannalla en ehtinyt kovin maata silla oltiin koko ajan menossa. Kylla siina menossakin tosin ehti sitten rusketusta parannella.

 Meinasin kirjoittaa ettei me ihan koko aikaa ryypatty, mutta ehdittiin silti kayda kerran nopealla kierroksella Cebun yoelamassakin. Melkein sama meno kuin Onnelassa...Suunnattiin eraan ruotsalaisen tyton suosittelemalle biletysalueelle, mutta se ei kylla ollut ruotsalaisia nahnytkaan. Kaytiin kahdessa baarissa/yokerhossa, jotka olivat ihan tupaten taynna, paikallisia tosin. Kierrettiin vahan paikkaa ympari ja varmistuttiin, etta oltiin ainoat lansimaiset. No, mikas siina paikalliset olivat tosi ystavallisia ja meilla niin karsea festarilookki paalla, etta ne varmaan ajatteli ettei noilta voi edes mitaan varastaa. Tupakkaa ja huoria myytiin joka kadun varrella. Halpaa oli mutta ei kokeiltu.

Bileillan leimasaldo. Hong Kongissa ollaan jo niin moderneja, etta leimat ovat nakymattomia ja ovella portsari valaisee jollain laaserilampulla leiman nahdakseen. Katevaa jos taytyy seuraavana paivana toissa vakuutella, etta meni pehkuihin jo yhdeltatoista.

 Ylivoimainen Filippinien suosikkiolut on San Miguel. Se valmistetaan paikan paalla ja on kuulemma tosi erimakuista kuin espanjalaisvalmisteinen kaimansa. En nyt just muista milta espanjalainen maistuu, mutta meni tama paikallinenkin oikein hyvin alas.

 Minun suosikkihetki koko viikonlopulta.

Oltiin jo taksissa matkalla hotellille, kun kaveri huutaa "Stop me jaadaan tas pois!". Mina ja Mies kommitaan hammentyneina taksista ulos ja kay ilmi, etta kaveri on bongannut ikkunasta jotkut kylajuhlat. Jutskataan hetki ystavallisen paikallisen nuoren hepun kanssa, joka johdattaa meidat sisaankaynnille. Han jaa ulkopuolelle, silla hanella ei ole varaa maksaa sisaanpaasymaksua, joka on n.3e. Me vietetaan siella pieni hetki ja mina saan ymparilleni lauman innokkaita pikkutyttoja.

Olen saanut kuulla jo muutaman kerran taalla, etta naytan ihan Taylor Swiftilta (Voi ei, miten niin??!!). Joku kekselias siellakin akkasi taman ja kohtakos kaikki pikkutytot huusivat kuorossa Taylor, Taylor, Taylor ja tulivat tosi innokkaasti esittelemaan itsensa. Paasi tosin kaikki nimet aika akkiseltaan unohtumaan...Olin silti ihmeissani silla kaikki tytot puhuivat tosi hyvaa englantia.

Viimeinen yo sujui Plantation-nimisessa paikassa. Tanne saisi kylla uppoamaan enemmankin aikaa silla alueelta loytyy monta eri ravintolaa ja vaikka mita aktiviteettia. Me vuokrattiin pyorat ja kierreltiin vahan, kaytiin meressa uimassa, testaamassa hyppytorni ja kylmavesialtaat. Haatkin siella oli meneillaan illalla auringonlaskun aikaan ja seremonia niin romanttinen, etta tuli melkein tippa silmaan kun katselin sita uintini lomassa. Haapusu tuli kylla hieman nihkeanoloisesti. Mutta sita ennen oli tosi siirappista. 

 Alueelta loytyi myos jousiammuntarata ja ihan tavallinenkin pyssyrata. Pojat halusivat sinne ehdottomasti, mua vahan pelotti. Siita sitten valittiin pistoleita, revolveria ja naita jumalattomia kivaareitakin. Munkin piti ampua ihan jokaisella ja lopulta tuo yllaoleva olikin mun suosikki! Varmaan sen takia, etta se oli niin hemmetin painava etten millaan jaksanut seka kannatella sita etta tahdata joten sain laskea sen siihen poydan varaan. Ja johan ammuin tarkimmin meista kaikista!

Niin tuli viikonloppu paatokseen ja viela lahdettaessa lentokentalla piti tietty saada hieman sydamentykytyksia. Saavuttiin ihan sopivasti paikalle kunnes kavi ilmi, etta lahdettaessa pitaa taas maksaa jotain ja kateisella tietty. Meidan kateisvarastosta puuttui sellaiset kivat 4e...Lahin automaatti ei toiminut ja Mies lahti jo juoksemaan ympari kenttaa mun raukan OP:n visan kanssa loytaakseen jonkun toimivan kojeen. Kun lentokenttatati tuli ilmoittamaan, etta meilla on 4 minuuttia aikaa olla koneessa, alkoi hieman hermostuttaa. Kahden minuutin paasta Mies saapui takaisin ja vielakin puuttui jotain euro, jonka lopulta ystavallisesti kenttahenkilokunta meille vippasi. Juostiin koneeseen sitten viimeisina aivan kuin Amazing Racessa konsanaan ihmisten hurratessa...  

Ja perilla Hong Kongissa satoi taivaan taydelta.